Avainsana: sidonta

Itse sidottu Art Junk Journal

Ennen joulua ihailin Kalenterimanian Facebook-ryhmässä ryhmäläisten upeita joulubujoja ja muita jouluaiheisia journaleita ja plannereita. Vaikka en ole kovin jouluihminen, niin syttyi silti kipinä omasta joulukirjasesta. Lähinnä tahdoin sellaisen kuvakirja-tyylisen, jossa yhdistelisin ihania jouluisia kuvia ja jouluisia lehtileikkeitä. Ostin jouluisia papereita ja laitoin Facebookin roskalava-ryhmiin ilmoituksia, että otan vastaan jouluisia aikakausilehtiä. Sain kaikki materiaalit kasaan juuri ennen joulua. Olin suunnitellut käyttäväni tähän valmista vihkoa, joka minulla oli ylimääräisenä, mutta jokin siinä vaan tökki vastaan. Noh, joulu meni ja en ollut aloittanutkaan projektiani. Joulun myötä katosi myös inspiraatio jouluaiheiseen kuvakirjaan. Jäin hauduttelemaan asiaa.

Tammikuun lopussa sain idean! Meillä oli helmikuussa tulossa koulun lähijaksolla kirjonta ja kirjansidonta. Sain idean, että sidon itselleni kirjan, yhdistetyn Art ja Junk Journalin. Ja koska joulukirjan teko tuntui hassulta tähän aikaan vuodesta, niin päätin että tulen laittamaan kirjaan kaikki vuodenajat! Kirjanen on nyt sidottu ja odottelee enää vaan täytettä. (Siitä ehkä sitten joskus oma blogitekstinsä.) Mutta nyt kerron lyhyesti, ja hyvin suurpiirteisesti, miten A5-kokoinen kovakantinen Art Junk Journalini valmistui.

Ostin materiaalia kirjan kansia varten, koululta sain kansipahvit ja sisäsivut. Halusin yhdistää kirjontatyön kirjan kansiin.

Valitsin sisäsivuiksi paksumman paperin, joka oli A2-kokoa. Ihan ensiksi minun piti leikata paperit neljään osaan, että sain niistä A4-kokoisia. Ne piti taitella taittoluun avulla kaksin kerroin vihoiksi. 

Tein erillisen apupaperin (punainen), jolla merkitsin vihkoihin nidontareikien paikat ja painoin reiät piikillä. 

Nidoin (eli ompelin) vihot kiinni toisiinsa. Ensimmäistä vihkoa ommellessa pujotin nidontanauhat paikoilleen. Yhdessä kohdassa kiristin lankaa vähän liikaa ja paperiin tuli pieni repeämä, mutta se ei haittaa käytössä.

Seuraavaksi oli esilehtien tekeminen. Taitoin kaksi vihreää A4-kokoista paperia kahtia ja liimasin ne  vihkonipun molemmille puolille.

Sitten liimasin selkämyksen, nidontanauhat ja tukiharson. Välissä piti antaa liiman kuivua ja odotellessa suunnittelin kanteen kirjontakuviota.

Selkämyksen ylä- ja alareunaan liimasin violetit kapiteelinauhat.

Piirsin paperille mallikuvan kirjontatyöstä ja jäljensin sen mustalle kankaalle liitukynällä.

Kirjontatyön kuvion tein sashiko-kirjonnalla eli etupistoilla ja tekstin tikkipistoilla. Mustakangas on kirjottu kiinni vihreään kirjankansikankaaseen. Kansikankaan nurjalle puolelle silitin tukikankaan. 

Kansipahvit ja selkäpahvin leikkasin konepahvista ja liimasin ne kansikankaaseen. Lopuksi vihkonippu piti sovittaa kansien väliin tarkasti ja liimata esilehdet kansiin kiinni. Tässä vaiheessa minulla oli jo tosi kiire saada kirja valmiiksi ennen kuin koulupäivä päättyy, se oli nimittäin viimeinen koulupäivä! Kotona laitoin kirjan painon väliin odottamaan liiman kuivumista.

Tämmöinen minun Art Junk Journalista sitten tuli:

Kirjansidonta oli niin kivaa, että aion tehdä vielä monta kirjaa!
Helmikuun lopussa valmistuin käsityötaidon ohjaajaksi.

-Heli

Oma kirjaseni

En ole koskaan ollut valkoisten sivujen ystävä ja tämä on johtanut siihen, että olen vuorannut bullet journaleiden ja muistovihkojen sivut kuviopaperilla, jonka seurauksena vihko on ollut niin paksu, että selkä on pettänyt tai sivut ovat repeytyneet irti niiteistä. Aloin tekemään omia bujovihkoja traveler’s notebookin väliin, jotta saisin valmiiksi kuviollisia sivuja. Siitä se ajatus sitten lähti tehdä oma kirjanen/journal muistoille. Tykkään tulostella kuvia ja tehdä journal/mixed media/skräppisivuja omien valokuvien kanssa.

Tein tämän oman kirjasen kannet ihan elintarvikepahvipakkauksesta, joulukonvehtirasiasta. Leikkasin yhden sivun auki ja pienensin pakkausta haluamaani kokoon; päällystin kannet kuviopahvilla ja ompelin vihkoja sivuiksi. Sivuja kirjassa on noin 100. Kirjasen materiaalit ovat 99% suomalaisista askartelukaupoista tai kirpparilta. Käydään alla tarkemmin läpi miten kirjanen rakentuu ja vähän vinkkejä jos olet kiinnostunut tekemään oman ja mitä opin (eli älä tee niiin kuin minä tein). 

Ulkokansien kanssa aloitin selkämyksestä. Liimasin sen ensin ja sitten kansiin paperit. Kansien ulkopuolen päällystin Piatekin vähän paksummalla paperilla, jolloin kansiin tuli vähän enemmän tukea. Käänsin ulkopaperin kannen sisäpuolelle, niin kuin koulukirjoja kontaktimuovilla päällystettäessä. Liimaukseen käytin Erikeeperiä ja laitoin painoa päälle liimauksen kuivumisen ajaksi, jotta märkä liima ei saa pahvia käpristymään. Kannen koristelu oli vaikea päätös jota pohdin viikon. Lopulta päädyin laittamaan pätkän washia, tekemään vessapaperilla ja liimalla muottiin tarot -kortin (ja maalasin sen akryyliväreillä) ja palasen kosmetiikkapakkausta.

Sitten liimasin selkämyksen sisäpuolelle. Sisäpuolen selkämykseen käytin riisipaperia, jonka olen ostanut joitain vuosia sitten Tallinnan askartelukaupasta. Jos selän paperit ovat liian paksuja, ne repeävät, joten riisipaperi toisella puolella tekee selästä ohuemman ja taivutusta kestävän. Ja sitten vielä liimasin sisäkansien paperit, Craft Smithin paperia. Laitoin sisäkannen ja pahvin väliin nauhat, jotta kirjan saa sidottua kiinni. Sitten ompelin ompelukoneella kansien ympäri ja samalla ompelin sisäpuolelle taskut. Stanssasin selkään “2023”, tässä vaiheessa vielä kuvittelin, että tästä tuisi vuoden 2023 muistojournal. Kiinnitin taskut klemmarilla ompelun ajaksi kiinni. Tikkaus antaa kivasti tukea kansille, mutta ei ole mitenkään pakollista. Takakannessa ompelukone sai hepulin ja melkein sahasi pätkän selkämystä rikki, joten ompelin päälle pätkän nauhaa, jonka olen ostanut kirpparilta. Nauha menee reunan ympäri, eli se näkyy oikeinpäin sekä sisä- että ulkokannessa. Päälystin kannet decoupage -lakalla ja kiinnitin kulmiin metalliset kulmapalat.  

Tein neljä vihkoa kirjan sisään, jossa kussakin on noin 28 täysikokoista sivua + pienempiä paloja lisäksi, eli 14 paperia. En suosittele 14:ta paperia, se on aika vaikea ommella selkään. Seuraavaan kirjaseen aionkin tehdä useamman vihon, joissa on vähemmän paperia per vihko. Myös paksut askartelupaperit ovat hankalia ommeltaessa selkämykseen, suosittelen välttämään niitä, niin säästyy tuskailulta ja neulan katkeamisilta. Valmiit sivut ompelin selkämykseen neulalla ja langalla. Ennen ompelua tein piikillä reiät selkämykseen. Lankana kannattaa käyttää jotain paksumpaa lankaa, ei ompelukonelankaa. Itse käytin vahapäällystettyä lankaa, jonka olen joskus tilannut suomalaisesta askartelukaupasta. Tiedän, että jotkut käyttävät myös erilaisia kirjailulankoja. 

Olen kuviopaperihamsteri, enkä raaski käyttää suosikkipapereitani useinkaan, mutta päätin käyttää tähän kirjaan lempipapereitani, jolloin ne ovat aina minulla tallessa. Vihkoissa on sekä yksipuolisia, että kaksipuolisia papereita, täysikokoisia sivuja ja pienempiä paloja väleissä. En ommellut taskuja tai koristeita sivuihin, koska tämä jää itselleni. Sivuina on niin uusia kuviopapereita, että vanhoja kirjojen sivuja. Neljä vihkoani ovat vuodenaikojen mukaan. Ensimmäinen vihko on kevät, mutta koska Suomen kevät on mitä on, niin papereissa on sekä tummia kuviopapereita, että kasviaiheisia.

Sitten on kesävihko, johon valitsin suosikki kesäisiä papereita, kuten Graphic 45 kesäpapereita, ne ovat vain harmillisen paksuja. Kolmas vihko on syksy. Syksyyn käytin paljon Fabrika Decorun ihania kaksipuoleisia syyspapereita. Fabrika decorun paperit ovat myös hieman ohuempia kuin G45:n, joten niiden ompelu selkään on helpompaa. Viimenen vihko on talvi, Priman ja Söstrenen paperit, joilla sain ihanan hyisen aukeaman tehtyä.

Koko kirjan läpi teemana on tummat sivut, rakastan jalokivisävyjä ja tummia kukkakuoseja ja ne toistuvat vihkosta toiseen, vaikka vihkon vuodenaika muuttuu. Sivuina on myös yksivärisiä violetteja papereita, joita olen joskus onnistunut nappaamaan mukaan askartelukaupan alen jämälaarista todella edullisesti. Olen myös käyttänyt vanhojen kirjojen tekstisivuja, kuvasivuja ja karttakirjan sivuja. Minulle oli tärkeää, että kirjan sivut sopivat yhteen keskenään ja sivujen välillä on miellyttävä “flow”, eli yksikään sivu ei pistä liikaa silmään ja liukuu seuraavaan aukeamaan miellyttävästi. Olen joskus käyttänyt myös kirjepaperia tn-vihkoon ja nekin toimivat ja ovat kivan ohuita. Lopuksi kun olin ommellut sivut, solmin nauhat yhteen ja kiinnitin niihin helmiä ja muita tinkelitankeleita.

Nyt jo odotan innolla ensivuotta, jotta pääsen täyttämään kirjaani. Arjen valokuvauksen kanssa täytyy koittaa tsempata, se kovin helposti unohtuu. Minulla on kotona parempilaatuisia tarrapapereita, jotta voin tulostella kuvia niihin, eikä tarvitse lisätä kirjaan enempää paksuutta valokuvapaperilla. En halunnut tehdä kovin isoa kirjaa, koska koen kammoa isoja sivuja kohtaan, mutta ensi vuosi sitten kertoo, onko kirjanen liian pieni makuuni.  Oman kirjaseni jälkeen olen testaillut myös ohuiden puuvillakankaiden liimausta selkään ja sekin toimii. Koko kannen voi myös peittää kankailla. Mielikuvitus vain rajana. Jos haluat kysyä jotain tarkemmin, niin minulle voi laittaa viestiä somessa,  

Enni, @ghost.tv.planning

Tiktokistani löytyy kaksi lyhyttä videota kuinka kokosin tämän journalin. Instaan on tulossa flippivideo.