Avainsana: tekemisen vuosi

Tekemisen vuosi – Janita V.

Postauksessa näkyvä Leuchtturm1917 Bullet Journal -muistikirja saatu yhteistyössä Suomalaisen kirjakaupan kanssa 

Hei ja tervetuloa tämänkertaisen ylläpidon haastepostauksen pariin. Tänään käynnistyneessä haastesarjassa aiheena on tekemisen vuosi, joka on kulkenut taustateemana koko vuodelle. Sovimme ylläpidossa yhteisen teeman vuodelle, jolla halusimme nostaa esiin konkreettista tekemistä jatkuvan uuden ostelun ja esittelyn sijaan.

Vuosi olisi voinut olla omalta osaltani parempi. Väliin on jäänyt paljon ryhmässä olleita haasteita, joihin olisi ollut kiva osallistua, jos tunteja vuorokaudessa olisi enemmän. Usein on käynyt niin, että haasteen tullessa vastaan aikaa sen tekemiseen ei sillä hetkellä ole ollut ja myöhemmin tähän palatakseni on se jo unohtunut.

Jo toista vuotta pääkalenterinani on toiminut Hobonichi Weeks ja ensimmäistä kertaa koko kuusivuotisen Kalenterimaniassa oloni aikana voin ylpeydellä sanoa kalenterin jokaisen viikon olevan täytetty. Ennen minulla oli pahana tapana kyllä täyttää viikot tarroilla, mutta siihen kalenterin käyttö sitten rajoittuikin. Nyt kuluneen vuoden aikana kalenteri on oikeasti ollut päivittäisessä käytössä. Weeks eli Hobitti on kulkenut mukanani töissä ja vapaalla vietämme yhdessä aikaa kahvilassa. Kotona kalenteria tulee katsottua päivittäin, vaikka mitään konkreettisia merkintöjä en siihen joka päivä tekisikään. Hobonichi Weeksin kanssa olen päässyt eroon paineesta, että kalenterin sivut repeytyvät tai kupruilevat. Jostain käsittämättömästä syystä Hobitissa pidän siitä, että sivuissa näkyy elämä ja tekeminen.

Bullet journalia olen varovaisesti yrittänyt keväästä saakka elvyttää esimerkiksi osallistumalla Aliisan joka toinen viikko ilmestyvään art journal haasteeseen. Tämänkin kanssa on yleensä käynyt niin, että muistan haasteen olemassaolon aina liian myöhään. Onneksi ryhmän hakutoiminnolla haasteisiin on mahdollisuus palata myöhemminkin. Olen huomannut itsessäni, että saa irti enemmän silloin kun en ota tekemisen kanssa paineita. Bujon kaivan yleensä esiin silloin, kun mieli tekee vain koristella jotain enkä halua tehdä kalenteria etukäteen.

Edelleen moni asia mitä kalenteriin tai askarteluun yleisesti tulee, on vielä opettelua. Omalta mukavuusalueelta poistumisesta harjoittelen vieläkin ja perfektionismi omaa tekemistään kohtaan on välillä edelleen hyvin voimakasta. Miksi omaa tekemistä on niin helppo arvostella ja katsoa kriittisin silmin, mutta toisen tehdessä omasta työstään niin, on heti puolustusasemissa?

Bisous Janita V.

Missä tuunaan – Emmi

Tarkkasilmäisimmät ovat saattaneetkin jo ryhmän puolella huomata, että mun nimen viereen on kirjoitellessa ilmestynyt sellainen pieni ”ylläpito”-lisänimi! Esittelen itseäni enemmän vähän myöhemmin, mutta ylennykseni myötä pääsen ensimmäiseksi näyttämään teille mun tuunauspisteen – jännää!

Todellisuus: raahaan askartelutavarat mun tietokonepöydälle, jotta voin jutella ihmisten kanssa, katsella striimejä tai, myönnettäköön, jopa pelata Simsiä samalla kun pidän kalentereita ajan tasalla! Usein tuunailen yömyöhään, ja avopuoliso on nukkumassa, joten en voi makuuhuoneessa sijaitsevan askarteluaseman ääressä edes touhuta. Apuna on metallinen lounasrasia, pieni ”laukun organisoija”-pussukka ja kasa pahvilaatikoita.

Bonuskuva – mun toimistoassistentit, jotka olen onnistunut kaikki houkuttelemaan tietokoneen viereen samaan aikaan! Kuvassa Noita, Arya ja MAYHEM.

Ja sitten se ”oikea” tuunauspiste, eli mun askartelunurkkaus meidän makkarissa. Löytyy pyörillä liikkuvia kärryjä, pikkuhyllyjä ja pari pöytälaatikkoa. Tärkein päivitys, mitä tila kaipaa, olisi kunnon työtuoli. Tämä taittotuoli on ollut ”väliaikaisratkaisu” nyt yli puoli vuotta… Kuvaan ninjasi myös nuorin kissamme, MAYHEM (kyllä, se kirjoitetaan aina isoilla, AINA!).

Olen pikkuhiljaa kerännyt pieniä muovilaatikostoja (MUJI:n akryylilaatikot, Palaset-lipastot Tokmannilta) ja koreja näihin Clas Ohlsonin pikkuhyllyihin. Vaikka pöytä näyttää kaoottiselta, pidän siitä, että läpinäkyvistä laatikoista löydän aina tarvittavan nopeasti. Jos nämä olisivat piilossa jossain umpinaisissa koteloissa, ei tulisi käytettyä materiaaleja yhtään niin tehokkaasti! Mukana on usein myös läppäri, jolta katselen kavereiden striimejä tai vaan chattailen. Otan myös usein osaa Kalenterimanian liveihin tai keskusteluhuoneisiin täältä.

Pöydän yläpuolelle haluaisin vielä jotain hyllyjä, jotta saisin huonekasveja ja lisää säilytystilaa nurkkaukseen. Tämä projekti tuskin tulee koskaan valmiiksi.

Katsotaanpa vielä vähän lähempää, että ”mitä tämä nurkkaus on syönyt”.

Monelta kotoa löytyvästä ”klassisesta” RÅSKOG-vaunusta löytyvät harvemmin käytettävät kynät, plannerit, tarrat, muistikirjat ja muut nopeasti käden ulottuvilta. Alimmalla hyllyllä on muovipusseja, joita olen tilauksista säästänyt, niihin on kiva pakata happymaileja! Tästä kärrystä löytyy myös ”tuplatavarat”, washit, kynät ja muut tarvikkeet, joita olen ostanut useamman kappaleen ”jotteivät ne vaan lopu”!

Olen pikkuhiljaa saanut kaikki tavarat ihanasti järjestykseen – pienet irtotarrat esimerkiksi löytyvät metallirasioista akryylilipaston sisältä. Yhden tarran leimaaminen rasian kanteen kertoo, mitä mikäkin rasia sisältää!

Tarrat, jotka eivät ole päätyneet vielä tarrakirjoihin, löytyvät siististä järjestyksestä näistä valokuvakansion tapaisista laatikoista, jotka löysin Käsitellen-verkkokaupasta.

PET- ja washiteipit ovat myös löytäneet omat paikkansa pienistä laatikoista. Näitäkin tulee käytettyä enemmän, kun ne ovat käden ulottuvilla.

Tässä oli syväluotaus mun ”taisteluasemaan”, eli askartelunurkkaukseen! Laita ihmeessä kommenttia, jos tuli jotain kysyttävää! Tsekkaa myös muiden ylläpitäjien tuunauspaikkoja, jotka löytyy täältä.

Kivaa syysviikkoa kaikille ja nähdään ryhmässä! <3

– Emmi