Avainsana: #the100dayproject

Sata päivää taidetta

Jokunen aika sitten Mujissa ollessani, törmäsin kassalla jonottaessani koriin, mikä oli täynnä pieniä pahvikannella varustettuja paperinippuja saranarenkaissa. Ryhmän puolella oltiin juuri inspiroiduttu minijournaleista, joten nämä minikokoiset paperit lähes huusivat nimeäni ja tarttuivatkin matkaan. Minua oli myös kovasti inspiroinut jäsenemme Katjan upeat ATC-kortit, joilla hän suoritti #the100dayproject -haasteen. Kuin olisi tarkoitettu, tästä mini nivaskasta löytyi juuri 100 pientä paperilappusta, joten päätin lähteä haastamaan itseäni ja osallistua tähän haasteeseen.

Tätä kirjoittaessani olen saanut tehtyä 21 korttia, eli melkein neljänneksen koko haasteen määrästä, enkä toistaiseksi ole jättänyt päivääkään välistä. Vaikka en ole vielä puolivälissäkään haastetta, tämä on kuitenkin tähän mennessä ollut äärimmäisen palkitsevaa: saranarengas on alkanut täyttymään yllättävän nopeaa tahtia, enkä usko sen tilan riittävän loppuun asti.

Olen ottanut tavaksi istahtaa työpöytäni ääreen iltaisin saatuani lapseni nukkumaan, se on minulle päivän rentoutumishetki, omaa aikaa. Inspiraatiota olen kaivanut luvattoman suuresta tarra– ja washivarastostani. Selailen kansioitani ja laatikoitani, ja aina välillä joku yksittäinen tarra tai paperi herättää ideaa, jonka pohjalta olen lähtenyt aina työtä rakentamaan. Välillä idea on kantanut loppuun saakka, välillä pohjan teon yhteydessä olen lähtenyt aivan eri suuntaan.

En ole pidättäytynyt pelkästään yhdessä tyylissä, joten tekemäni kortit ovat kunnon sillisalaatti kaikkea. Kuten jo mainitsin, inspiraationi on aina lähtenyt jostain yksittäisestä asiasta, jonka takia yhtenä päivänä olen saattanut tehdä jotain vintagea, toisena herkkää kollaasia ja kolmantena söpöä sarjakuvahenkistä työtä. Ainoana yhteisenä tekijänä olen kuitenkin halunnut säilyttää tekstitarrat: niillä työn viimeistely on aina oma projektinsa, välillä oikean lainauksen löytämiseen tuntuu menevän yhtä kauan kuin itse kortin tekoonkin.

Olen yrittänyt tänä vuonna pohtia enemmän omia kulutustottumuksiani ja vähentää ylimääräistä ostamista, jotta saisin isoa askarteluvarastoani käytettyä (kurkkaa ihmeessä Terhin postaussarja aiheesta). Tämä onkin ollut oiva tapa edes hiljalleen käyttää enemmän tarrojani. Olemme ylläpidon kesken puhuneetkin muutamaan otteeseen, että tämä vuosi on meillä #tekemisenvuosi, ja sellainen fiilis minulla onkin ollut tässä jo usean kuukauden ajan. Minulla ei ole yli vuoteen ollut tällaista inspiraatiota ja halua tehdä, mikä on ihanaa.

Kaikki jo tekemäni sekä tulevat kortit löydät Facebookin ryhmän puolelta täältä taikka Instagramin puolelta hästägin #the100dayprojectllayraplans takaa. Toivottavasti löydät tästä itsellesi inspiraatiota ja kenties jopa halun heittäytyä mukaan haasteeseen! Oikein ihania elokuun viimeisiä päiviä ja toivottavasti tuleva syksy tuo mukanaan ihania tuulia.

– Laura S.

Sadan päivän haaste

Helmikuun alkupuolella luin jostakin Instagram-julkaisusta #the100dayproject-haasteesta. Sen ideana oli tehdä jotain luovaa sadan päivän ajan, julkaista tuotos Instassa ja tehdä taiteellisesta toiminnasta päivittäinen rutiini. Hetken mietittyäni päätin osallistua. Toteutustavakseni valitsin ATC-kortin kokoiset pohjat, jotka koristelisin eri tavoin ja liittäisin yhteen saranarenkailla. Päätin leimailla jokaiseen korttiin myös jonkin sanan. 13.2.2022 tein haasteen ensimmäisen kortin, jonka sana oli ”kesken”.

Jossain vaiheessa päätin, että tekisin aina 25 korttia yhdellä kielellä ja sitten siirtyisin vaihtelun vuoksi toiseen. Koska olen kiinnostunut suomen sukukielistä, oli helppo valita suomen jälkeen seuraavaksi kieleksi viro, jota olen opiskellut pääaineenani. Yritin keksiä aina välillä jotain uusia tekniikoita, kuten kortissa ”võrk” (verkko), jossa ompelin nylonlangasta tähtimäisen verkkokuvion ympyrälävistäjällä tekemääni reikään. Kortista tulikin yksi suosikeistani. Kuitenkin huomasin jo melko alkuvaiheessa, että olen löytänyt oman juttuni, jota toistan – teen ennen muuta värikkäitä töitä, tykkään töpöttää pohjat akryylimaaleilla ja käyttää maalikyniä sekä vesivärejä.

Noin kolmenkymmenen kortin jälkeen haasteen mielekkyys alkoi epäilyttää. Sata päivää on hurjan pitkä aika. Rutiini alkoi kuitenkin muodostua. Tein kortin yleensä illalla ja julkaisin kuvan Instagramissa seuraavana päivänä. Sain joitakin seuraajia, jotka kannustivat ja kommentoivat kuvieni alle, sillä olikin todella suuri merkitys, että jaksoin jatkaa.

Viron jälkeen valitsin uudeksi kieleksi pohjoissaamen, jota yritän epätoivoisesti itseopiskella. Nyt kokeilin perunapainantaa kortissa ”áhkku” (isoäiti) ja kollaasitekniikkaa kortissa ”giehta” (käsi). Viimeiset 25 korttia tein vatjan kielellä, joka on lähes sukupuuttoon kuollut kieli. Sillä on tällä hetkellä maailmassa jäljellä enää muutama puhuja. Tein kortin, jossa oli kolmiulotteisia elementtejä: ”naizikko” (nainen), ja löysin alkoholimusteiden ihanuuden, kuten näkyy haasteen vihonviimeisessä kortissa ”lõppu” (loppu).

Sadan päivän haasteen aikana tunnelmat vaihtelivat alun innostuksesta turhautumiseen ja lopun voitonriemuun. Tätä ennen kaikki lyhyemmätkin luovuushaasteet olivat jääneet minulta kesken. Sadannen kortin sain valmiiksi 23.5.2022. Vannoin, etten tekisi vähään aikaan mitään ATC-kortin kokoista, mutta niin vain väkersin samantien kolme ATC:tä Kalenterimanian Kässäfestareiden vaihtoon! Ehkä luovasta toiminnasta tuli tosiaankin tapa? Nyt on kuitenkin tunne, etten ainakaan vähään aikaan näin mittavaan haasteeseen ryhdy.

Instagramista löytyy tällä hetkellä yli kaksi miljoonaa julkaisua hashtagilla #the100dayproject. Monet ovat tehneet kuvataidetta eri tavoin, mutta joku on esimerkiksi virkannut nukkekodin sängynpeitettä, toinen kirjonut ja kolmas soittanut joka päivä kappaleen ukulelella. Yksi hullunhauskimmista projekteista on ollut tilillä @jarosmutna – tekijä on julkaissut sadan päivän ajan kuvan rinkelistä (pretzel) hyvin luovalla tavalla toteutettuna!

Kaikki omat haastekuvani löytyvät Instan tililtä @saksetjamaalia sekä hashtagilla #the100dayprojectkatja.

– Katja