Avainsana: travelers notebook

Katja ylläpidosta hei!

Terveiset lumisesta Helsingistä. Olen lapin tyttö, vaikka tällä hetkellä kotini löytyykin täältä. Tyttökin voi olla aika kyseenalainen termi sillä lähentelen jo kovasti neljääkymmentä. Tosin ikää ei ehkä käytöksen perusteella aina voisi uskoa. Rakastan luontoa ja siellä liikkumista. Kesällä pyörällä ja talvella jalkaisin. Pulkkamäki kuuluu myös ehdottomasti tämän vuodenajan lempi puuhiin. Se toinen puoli minusta joka ei kokoajan halua olla menossa, makoilee mieluusti sohvalla kirjan tai käsityön kanssa. Pientä kotiani täyttää kasvit ja sisustus intoni muokkaa vähän väliä nurkkia kierrätystavaroilla uusiksi. Teen mielelläni kaiken itse ja siitä syystä haluaisin osata myös tehdä kaikkea. Pyöränrenkaan vaihdosta huonekalujen rakentamiseen. Toiveissa olisikin joskus omistaa pieni mummonmökki jostain, minkä voisin itse remontoida. Mistä, no se kohta on vielä päättämättä.

Oma kalenteri matkani on alkanut jo pienenä, kun tein ensimmäisen oman version kierrevihkoon. Kansi oli oranssi ja siinä oli karvinen. Siellä oli harrastukset ja kirjasto päivät. Halusin merkitä ylös kaikki lähikirjaston lasten ja nuorten osaston kirjat jotka olin lukenut. Jonkin sortin perus kalenteri on siitä lähtien aina kulkenut mukana. Piirtäminen on ollut minulle lapsuudesta asti kaikkein helpoin tapa ilmaista itseäni, mutta oli muun elämän paineessa jäänyt taka-alalle. Aloitin ensimmäisen bullet journalini eli bujon 2016 herättääkseni piirtämisen ilon takaisin henkiin. Do it yourself ihmisenä kasasin kirjan erilaisista ja värisistä piirrustuspapereista. En ollut tuolloin tosin kuullutkaan mistään bujoista ja ehkä nykyisessä muodossaan omani muistuttaakin enemmän art journalia. Sillä täytän kirjaa ainoastaan piirtämällä/ maalaamalla ja tekstit täytän jälkikäteen päiväkirjamaisesti. Jokainen, miksi ikinä niitä kutsunkaan, on muotoutunut hyvin erilaiseksi ja kertoo minusta kokonaisuutena enemmän, kuin ehkä sitä tekohetkellä tajusinkaan.

Mainitsinkin aiemmin rakkauteni luonnossa liikkumiseen. Siitä syystä tämän vuoden minun mukanani kulkee Travelers notebook, jonka välistä löytyy pieni bujo, päiväämätön kalenteri vihko ja pari muuta vihkoa, kunhan saan ne tehtyä. Hyppään myös takaisin valkoisiin sivuihin. Koska kierrätys on erittäin lähellä sydäntä, kannetkin on hankittu kalenterimanian kirppikseltä.

Liityin Aliisan kanssa kalenterimanian ylläpitoon loppuvuodesta 2021. Ryhmässä olen kuitenkin pyörinyt jo joulukuusta 2017. Ryhmän puolella otan vastuulleni doodle challenget ja toivon myös innostavani teitä liveissä tekemään itse uuden ostamisen sijaan.

Hitit ja hudit – Nanna

Postauksen kuvissa näkyvä leuchtturm1917 muistikirja saatu kaupallisessa yhteistyössä Suomalaisen Kirjakaupan kanssa.

Tämän kertaisessa torstaihaaste postaussarjassa olette päässeet kuulemaan ylläpidon hittejä ja huteja kalenteriharrastuksen tiimoilta. Ensin ajattelin, etten kyllä keksi mitään suoranaista hittiä tai hutia, mutta laajemmin asiaa tarkastellessani kyllähän niitä löytyi.

Tuossa muutama viikko sitten avasin tuntemuksiani harrastuksen tiimoilta jo Kalenterimanian facebook-ryhmässä. Viimeaikoina on tuntunut, ettei mikään oikein innosta tarpeeksi ja samaan aikaan kuitenkin kaikki. Suurin kompastuskivi itselläni tuntuu olevan tarve saada kaikki uutuudet heti. Jollain toisella joku on aina hienommin. Aina joku tekee itseä paremmin.

Hyllystä löytyy tarroja enemmän, kun on aikaa niitä käyttää. Happy Plannerin täyttäminen laahaa usemman kuukauden perässä ja Hobonichi weeks unohtuu pöydälle. Hyllyssä pölyttyy useampi kesken jäänyt bullet journal, rengasplanner ja traveler’s notebook ammottaa tyhjyyttä. Mikä on tarpeeksi ja mikä liikaa? Miten antaa itselle lupa ja hyväksyntä sille, että kalenteri saa jäädä kesken, jos siltä tuntuu? Rakastan tarroja ja, jos vain olisi mahdollista olla kirjoittamatta mitään itse, se sopisi minulle. Ehkä tässä onkin syy siihen, miksi niitä tarroja on kertynyt niin valtava määrä. Jokaiselle asialle on oltava oma tarransa ja, jos sitä ei ole, se täytyy ostaa.

Oma tyyli muokkautuu ja kehittyy vuosien saatossa. Mieltymykset vaihtuvat suuntaan, jos toiseen. On asioita, jotka pysyvät vuodesta toiseen mukana ja on juttuja, jotka ovat kulkevat matkassa vain hetken. Oman tyylin löytäminen on ollut pitkä prosessi, eikä se tunnu olevan ihan selvä vieläkään. Olen harrastukseni alkuajoista saakka käyttänyt tuunauksessa viikkokittejä ja ehkä tyylini tunnistaakin parhaiten niistä. Samaan aikaan, kun oman ’brändin’ löytäminen on hyvä asia, luo se myös paineita omaan tekemiseen. Tuttu ja turvallinen on aina helppo valinta, johon mielellään sortuu. Edelleen opettelen yhä enemmän kokeilemaan niitä itselleni vieraampia tyylejä ja tekniikoita toteuttaa tätä harrastusta. Oman mukavuusalueen ulkopuolelle loikkaamisessa suurin apu on ollut viimeisimmät kaksi bullet journal yhteistyötä Suomalaisen kirjakaupan ja Ajaston kanssa. Uudet muistikirjat ovat vähän, kuin ’pakottaneet’ kokeilemaan jotain muuta, kun tarroilla leikkimistä.

xoxo Nanna