Avainsana: travelers notebook

Onnistumiset – Katja

Olen tuskaillut odottaessani omaa vuoroa kirjoittaa ylläpidon onnistumisten haasteeseen. On vaikea ajatella omia onnistumisia tämän harrastuksen osalta, kun oma bullet journal on näyttänyt aika valkoiselta viime kuukausina. Suoraan sanottuna siis tyhjältä. Piirtäminen, miten siis yleensä bujoani täytän on viimeaikoina ollut viimeisin asia mielen päällä. Värit ja maalit on pakattuna kaappiin ja sinne se bujokin joutaisi jatkoksi.

Onneksi ryhmän ansiosta olen silti saanut pidettyä kalenteria ajan tasalla, kun olen sitä huoneissa aina saanut vähän eteenpäin tehtyä. Muutoin saattaisi olla vielä enemmän hukassa oleva olo, kun ei olisi mitään missään ylhäällä. Silloinhan joutuisin luottamaan vaan omaan muistiini, mikä ei suoraan sanottuna ole mitenkään loistava. Kun oma inspiraatio on ollut aika hupenevaa, on ollut helpompi päästä eteenpäin yhdessä tekemällä. Olisiko se sitten onnistuminen numero yksi.

Toinen sitten varmaankin on tuo minun traveler´s notebookini välissä kulkeva commonplace book. Koska olen käsittämättömän kriittinen omia tuotoksiani kohtaan, on se antanut minulle stressittömän tavan ilmaista luovuutta. Piirrellä, kirjoittaa ja suunnitella ilman mitään paineita vain itselle. Sieltä löytyykin paljon keskeneräisiä luonnoksia ja suunnitelmia. Vaikka niistä ei koskaan sen kummempaa tulisikaan, on ne siellä tallessa muistuttamassa tästä ajasta.

No jos niitä luonnoksia ja piirroksia on niin miksi ne ei ole sieltä sitten siirtyneet bujoon? Siihen minulla ei ole vastausta. Vaikkakin sellainen itsesyyttely kuuluukin vahvasti minun luonteeseeni, on se nyt saanut väistyä. Siksi kolmantena onnistumisena sanonkin paremman sanan puutteessa armo. Armo itseä kohtaan, vaikka en ole saanut mitään aikaiseksi. Armo omaa luovuutta kohtaan. Koska kenellä ei olisi hetkiä, kun asiat ei luista. Oli ne harrastukseen liittyviä tai ei. Aina ei vaan pysty tai jaksa, eikä tarvitse. Bujo kyllä odottelee tuolla inspiraation heräämistä ilman että syylistän itseäni. Ehkä se palaa parempana kuin koskaan tai sitten ei. Oli miten oli, otan sen avosylin vastaan sen saapuessa. Kevään heräämisessä on minulle iloa ihan tarpeeksi tällä hetkellä. Siksipä toivotan aurinkoista kevättä just sulle ja muistutan olemaan armollinen omaa tekemistä kohtaan. Ryhmässä nähdään.

Katja

Onnistumiset – Mira

**kuvissa esiintyvä traveler`s notebook on saatu Urban Kit Supplylta

Itse tykkään kovasti pohdiskelevista haasteista, on parasta kun joutuu oikeasti istumaan alas ja miettimään asioita. Välillä se voi olla ahdistavaakin, mutta suurimmaksi osaksi koen sen tavallaan, noh valaisevana. Tämän kertaisena aiheena on onnistumiset, tämä aiheutti yllättävän paljon keskustelua ylläpidossa. Itsensä kehuminen on monille vaikeaa, omien onnistumisten pohdinta vielä vaikeampaa. On kuitenkin tärkeää muistaa, että vaikka meillä kaikilla on välillä raskasta, on siellä kaiken alla varmasti niitä hyviäkin asioita.

Oma onnistumiseni on positiivisen vireen säilyttäminen. Myönnän minäkin, että varsinkin korona-aika on ollut raskasta, varsinaista suossa tarpomista. Unettomia öitä, väsyneitä päiviä. On tullut itkettyä itkut jos toisetkin. On todellakin tullut mietittyä, että loppuuko tämä ikinä? Tapahtumia peruttu, ystäviä oltu näkemättä, on lukkiuduttu kotiin, eristäydytty kaikesta ja katsottu tiedotustilaisuuksia pala kurkussa. Mutta silti, kaiken senkin alta olen aina kaivanut jonkin hyvän asian.

Ei se aina ole ollut helppoa, ei todellakaan. Ja tiedostan äärettömän hyvin, että esimerkiksi mielenterveysongelmat voivat tuoda tähän oman haasteensa. Enkä todellakaan väitä, että kaikkien pitäisi aina olla Naantalin aurinkoja, aina pitäisi jaksaa hymyillä tai uskoa parempaan huomiseen. Koska ei tarvitse. On täysin ok romahtaa, on täysin ok tarvita tukea ja apua, on täysin ok myöntää ettei jaksa. Näinä hetkinä toivon, että minä voin olla läheisilleni ja kyllä, myös maniaperheelle se olkapää johon nojata.

En ihan muuten vaan pyydä teitä kertomaan kolmea positiivista asiaa, haluan että te pysähdytte edes hetkeksi. Sillä ei ole merkitystä, onko se asia se, että sinä pääsit sängystä ulos, keitit kahvit ja kävit suihkussa. Se on ihan yhtä hyvä kuin se, että saattaa jonkin työprojektin loppuun, käy juoksemassa kymmenen kilometriä ja ompelee lapselle vaatekaapillisen vaatteita. Meillä on jokaisella omat haasteemme ja toivon, että jokainen löytää niitä hyviä asioita itsensä ylittämisestä, ei muiden odotusten saavuttamisesta. Sillä on merkitystä, mitä sinä ajattelet itse itsestäsi. Ei sillä, mitä muut ajattelevat.

Sama pätee kalenteriharrastukseen. Me teemme jokainen tätä itsellemme, jos et nyt juuri jaksa, niin älä tee. On myös ihan yhtä ok tehdä jo ensi vuoden kalenteria. Kukaan ei tuomitse.

-Mira