Avainsana: vesivärien käyttö

Kynä ja vesivärit

Tässä kevään aikana minulle tuli Instagramissa vastaan video, josta inspiroiduin ja halusin testata sitä kalenteriaskartelussa. Videolla oli useampi eläin tehty paperille niin, että kynällä oli tehty vain silmät sekä suu ja vesiväreillä syntyi itse hahmo. Krokotiililla oli hampaat sekä selän sahalaita ja vihreällä vesivärillä sivellin muodosti vartalon. Nallella oli silmät sekä nenä ja ruskealla vesivärillä hetkessä pyöreä pää pienillä korvilla. Oli pakko itsekin kokeilla onnistuisinko? Heti syvään päätyyn ja ilman harjoittelua suoraan kalenterin viikkoaukeamaa tekemään, apua!

Ajatus oli tehdä samanlaisia eläimiä, mutta koska olen tunnetusti huono seuraamaan ohjeita ja aina sovellan, tuli tästäkin hieman erilainen. Ensimmäiseksi piirsin kukille varret ja ajatus kauniista laventelinkukista siinsi mielessä. Se olikin vaikeaa. En ole koskaan aikuisiällä suuremmin maalannut, lapsuudessa kylläkin, eivätkä pensselit nyt tukeneet kokeiluani. En lannistunut vaan tuputtelin markettivesivärejä ja Gansai Tambin gem colors vesivärejä päällekkäin. Jälkimmäiset ovat ihanat metallihohtoiset.

Väriä vaihtaessa otin siveltimeen vähän lisää vettä ja ”puhdistin” pensselin aukeamalle pilviksi. Kalenterini on Putingin Muumi-lukuvuosikalenteri eikä sen sivut ole ehkä tehty vesiväreille, mutta kalenteri yllätti minut. Kyllä, paperi meni kuprulle, mutta värit eivät tulleet läpi. Kalenterin sivujen alareunoissa seikkailee Muumiaiheisia pikkukuvia ja tälle aukeamalle osui pieni kissa. Siitä se ajatus sitten lähti. Koitin matkia kuvan kissaa, mutta vesiväritekniikalla. Piirsin silmät, nenän, viikset ja hännän varjostukset kapealla kuitukärkisellä kynällä ja oranssilla vesivärillä tein kaksi palloa, kolmiot korviksi sekä hännän. Lisäsin varjostukseksi kultaista vesiväriä.

Kun maalaus oli melkein kuiva laitoin vielä suttupaperin aukeaman väliin ja kalenterin kiinni, jotta minimoin kuprut. Tämä oli kivaa vaihtelua kalenterituunailuun, vaikka Art Journalissa tuleekin maalattua. Muutenkin todella yksinkertaisesti muutamalla ääriviivalla ja vesivärillä saa kivoja juttuja aikaan. Itse jatkan vielä treenaamista. Ihan liian vähän tulee käytettyä vesivärejä vaikka rakastan niistä jäävää jälkeä.

Terkuin Linksu.

Plan with Nanna – Bullet journalin aloitus

Leuchtturm1917 Bullet journal -muistikirja saatu yhteistyössä Suomalaisen kirjakaupan kanssa ja vesivärit saatu yhteistyössä Suomen Taidetarvikkeelta.

On aina pelottavaa pidellä käsissään uutta muistikirjaa tai kalenteria. Tyhjä sivu kammoksuttaa ja toisaalta sitä ei uskalla aloittaa, kun pelkää vain pilaavansa kaiken. Päivän postauksessa pääsette lukemaan ajatuksiani uuden bullet journalin aloituksesta.

Instagram on pullollaan upeita aukeamakuvia varmasti jokaiseen makuun ja mieltymykseen. Ryhmän ja blogin lisäksi se on itselleni luontevin paikka etsiä inspiraatiota. Välillä huomaan jääneeni selaamaan ryhmän albumeita tai instagram-syötettä tunneiksi. Mielessäni yhdistelen näkemääni kokonaisuuksiksi joista lopulta kerään yhtenäisen ajatuksen paperille. Aina lopputulos ei kuitenkaan ole sellainen miksi sen päässä ajatteli. Näin tapahtui bujon ensimmäisen sivun kanssa, jonka lopulta heivasin roskiin. Ei auttanut muu kuin hengittää muutaman kerran sisään ja ulos, ja aloitettava alusta.

Aloitin ensin hahmottelemalla lyijykynällä haluamani kuvan ääriviivat paperille. Jatkoin työstämistä Derwent watercolour -värikynillä jotka ovat vesiliukoisia. Vesiliukoiset puuvärikynät ovat tällaiselle ei niin taidokkaalle harrastajalle pieneen työhön armollisemmat ja jälki on silti, kuin vesiväreillä tehty.

Kun piirros oli väritetty, lisäsin vesiväreillä vielä muutamia yksityiskohtia ja reunustin ’otsikon’ sopimaan Kuusateen postikortin kanssa. Täydensin sivua vielä teemaan sopivilla Kuusateen washiteipeillä. Lopputuloksesta tuli minun näköinen ja minua kuvaava.

Nyt, kun vesiväreillä maalaamisen intoon oltiin taas päästy, jatkoin sivujen täyttämistä vielä parin maalauskokeilun verran. Olen ihastunut tällaisiin eri muotojen sisälle tehtyihin maisemiin ja kuvaan yhdistettyyn teksteihin. Ei niistäkään täydellisiä tullut, mutta ei ole täydellinen niiden tekijäkään. Pienin askelin opettelen olemaan armollisempi itselleni ja hyväksymään omat vajavaisuudet taiteellisissa lahjoissani. Ei Picassokaan sivellin suussa syntynyt, vain tekemällä opimme.

xoxo Nanna