Avainsana: vesivärimaalaus

Kynä ja vesivärit

Tässä kevään aikana minulle tuli Instagramissa vastaan video, josta inspiroiduin ja halusin testata sitä kalenteriaskartelussa. Videolla oli useampi eläin tehty paperille niin, että kynällä oli tehty vain silmät sekä suu ja vesiväreillä syntyi itse hahmo. Krokotiililla oli hampaat sekä selän sahalaita ja vihreällä vesivärillä sivellin muodosti vartalon. Nallella oli silmät sekä nenä ja ruskealla vesivärillä hetkessä pyöreä pää pienillä korvilla. Oli pakko itsekin kokeilla onnistuisinko? Heti syvään päätyyn ja ilman harjoittelua suoraan kalenterin viikkoaukeamaa tekemään, apua!

Ajatus oli tehdä samanlaisia eläimiä, mutta koska olen tunnetusti huono seuraamaan ohjeita ja aina sovellan, tuli tästäkin hieman erilainen. Ensimmäiseksi piirsin kukille varret ja ajatus kauniista laventelinkukista siinsi mielessä. Se olikin vaikeaa. En ole koskaan aikuisiällä suuremmin maalannut, lapsuudessa kylläkin, eivätkä pensselit nyt tukeneet kokeiluani. En lannistunut vaan tuputtelin markettivesivärejä ja Gansai Tambin gem colors vesivärejä päällekkäin. Jälkimmäiset ovat ihanat metallihohtoiset.

Väriä vaihtaessa otin siveltimeen vähän lisää vettä ja ”puhdistin” pensselin aukeamalle pilviksi. Kalenterini on Putingin Muumi-lukuvuosikalenteri eikä sen sivut ole ehkä tehty vesiväreille, mutta kalenteri yllätti minut. Kyllä, paperi meni kuprulle, mutta värit eivät tulleet läpi. Kalenterin sivujen alareunoissa seikkailee Muumiaiheisia pikkukuvia ja tälle aukeamalle osui pieni kissa. Siitä se ajatus sitten lähti. Koitin matkia kuvan kissaa, mutta vesiväritekniikalla. Piirsin silmät, nenän, viikset ja hännän varjostukset kapealla kuitukärkisellä kynällä ja oranssilla vesivärillä tein kaksi palloa, kolmiot korviksi sekä hännän. Lisäsin varjostukseksi kultaista vesiväriä.

Kun maalaus oli melkein kuiva laitoin vielä suttupaperin aukeaman väliin ja kalenterin kiinni, jotta minimoin kuprut. Tämä oli kivaa vaihtelua kalenterituunailuun, vaikka Art Journalissa tuleekin maalattua. Muutenkin todella yksinkertaisesti muutamalla ääriviivalla ja vesivärillä saa kivoja juttuja aikaan. Itse jatkan vielä treenaamista. Ihan liian vähän tulee käytettyä vesivärejä vaikka rakastan niistä jäävää jälkeä.

Terkuin Linksu.

Hitit ja hudit – Mirppu

Postauksen kuvissa näkyvä leuchtturm1917 muistikirja on saatu kaupallisessa yhteistyössä Suomalaisen Kirjakaupan kanssa.

Aiemmissa hitti ja huti-postauksissa olen nostanut esiin selkeitä hankintoja, mutta tällä kertaa ajattelin lähestyä asiaa toiselta kantilta. Harrastamiseen liittyy niin paljon muutakin, kuin ostosten tekeminen ja se on tärkeä muistaa. Nostankin tämän kertaiseksi hitiksi Art Journal-kurssin, jota veti meidän ihana Taru Paraisten työväenopistolla. Kurssi tapahtui etänä, joten meidän eiparaislaisten oli myös helppo osallistua.

Olen jälleen kerran koittanut hypätä mukavuusalueeni ulkopuolelle, olen tarttunut siveltimeen ja koittanut pohtia maailmaa tarrojen ulkopuolella. Ja se on kannattanut – aukeamat näyttävät eriltä, miljoonat kynät joita omistan, ovat päätyneet käyttöön ja pää pursuilee ideoita. Vielä en ole kovin taitava, mutta pikkuhiljaa. Art Journal-kurssi oli kuin piste iin päälle, en tehnyt niitä tehtäviä mitä kurssilla tehtiin, mutta tekniikat jäivät takaraivoon muhimaan. Tein kyllä kaikenlaista muuta, maalasin, piirsin, tein viikkopohjia jne. Ja se onkin mielestäni kaikkien kurssien tärkein anti, avata niitä lukkoja mitä meillä välillä on. Auttaa luovuutta virtaamaan. Ja tietenkin ne auttavat ajattelemaan asioita boxin ulkopuolella.

Ja boxista päästäänkin siihen tämän kerran hutiin. Joka on – rumpujen pärinää – itsensä tekemään pakottaminen. Ai että, kun osaisi päästää irti siitä tunteesta, että tätäkin harrastusta pitää suorittaa. Ei pidä. Jokainen meistä tekee itselleen ja se on hyvin tärkeää muistaa. Emme tee tätä voidaksemme ottaa kuvia ja esitellä lopputulosta muille, emme tee tätä tykkäyksien ja kehujen takia. Me teemme tätä itsellemme. Minä teen, jotta saan pääni sisällön järjestykseen ja jotta saan aina ylikierroksilla käyvät aivoni nollattua. Minä teen, jotta pystyn rentoutumaan. Monen kohdalla, myös itseni, olen huomannut, että harrastus menee suorittamiseksi. Tulee se tunne, että on pakko tehdä tai jää jostain paitsi. Muistutankin nyt kaikkia, että olet ihan yhtä paljon maniaperhettä silloin, kun luovuutesi ei kuki kuin silloin, kun koet tarvetta tehdä asioita 24/7 ja nukutkin kalenterisi vieressä.

Päätän tämän postauksen sanomalla: uskaltakaa hypätä kokeilemaan uusia asioita, mutta älkää kuitenkaan painostako toisianne. Jokainen tekee omilla ehdoilla ja omalla tavalla. Jokainen tapa on ihan yhtä hyvä ja arvokas.

-Mira