Avainsana: yhteisöllisyys

Kalenterimaanikko puolisona

Kalenterimania on saapunut taloomme, ja tehnyt sinne itselleen, ilmeisestikin pysyvän, pehmeän pesän.

Vai miten muuten voi selittää joka puolella pyöriviä erinäköisiä kirjasia… on pehmeätä kantta, kovaa kantta, tommosta lehtiötä, tämmöstä rengasta. Eikä tämä jää tähän, vaan sitten on vielä kaiken maailman lisähilkkeitä. Kuten esimerkiksi teippejä (washeiksi kai kutsuttuja), leimasimet, tarroja ja niin edelleen. Kaikelle tälle yhteistä on se, että näitä löytyy vähän joka puolelta taloa ainakin joskus. Yleensä kuitenkin ovat tiukemmassa järjestyksessä kuin armeijan alokkaat. Mitä nyt joskus kissat teippirullia, siis näitä washeja (kirottuja olkoon jaappanialaiset ), ympäriinsä kantelevat. Parempi puolisko perässään juosten.

Onkin ollut oikeastaan mielenkiintoista seurata sivusta tätä touhua. Mikä ei kaikesta päätellen olekaan yksittäistapaus, vaan pelkästään suomessakin tähän hurahtaneita on jo tuhansia. He sitten keskenäänkin vaihtelevat, ostavat, ja myyvät tätä välineistöä netin kauppapaikoilla. Mielestäni tämän voisi ehkäpä rinnastaa vaikka alkoholiin, sen verran addiktoivaa touhua näyttää olevan. Tämän tiedän kertoa omakohtaisesti koska vähintäänkin joka viikko meillekin saapuu mitä erinäisimmin tavoin pakattuja paketteja. Puuttuu oikeastaan vain enää kuriiri, joka saapuessaan moikkaa, luovuttaa paketin, singahtaa wc:n ja poistuu. Eli käyttäytyy kuin kotonaan, koska käy niin usein paketteja toimittamassa.

Yleensä tämä kaikki tapahtuu hiljakseen mutta joskus saapuu jotain, niin se on niin mahtavaa, hienoa ja fantsua, että sitä esitellään suu vaahdossa ja silmät kiiluen. Näiden juttujen kanssa touhutaan pääasiassa itsekseen, mutta joskus kokoonnutaan myös laumalla nauttimaan asiasta, eli niin kuin suviseuroissakin, verkossakin ollaan yhteisöidytty. Eli tällaista tapahtuu, kun yhdistetään almanakka, päiväkirja, koristelu ja kalenteri. Maailma menee sekaisin ja ihmiset hurahtavat.

Ja kaikille tiedoksi: tämän kirjoituksen tarkoitus ei todellakaan ole loukata eikä mollata ketään. Hyvä että ihmisillä ja varsinkin tuolla paremmallakin puoliskolla on mieleinen harrastus, joka jaksaa kiinnostaa yhä edelleen vuosienkin jälkeen. Eli kaikille kalenteriharrastajille hyvää kevättä ja tulevaa kesää, sekä hyviä kalenteriharrastushetkiä!

T: Eijan sivusta seuraaja

Sannan matka Kalenterimaniassa

Moi! Mä kerron teille nyt oman tarinani. Olipa kerran sellainen heikko hetki live-elämässäni, sellainen fiilis mikä varmaan jokaiselle äidille tulee joskus. On niin väsynyt arkeen ja arjen pyörittämiseen, että toivoo voivansa vaan kadota johonkin parin kuukauden lomalle. Ajattelin sitten, että kyselen muilta äideiltä yhdessä Facebook-ryhmässä, että mitä ne tekee kun tuntuu että ei vaan jaksa. Millä piristää itseään tyyliin nollabudjetilla?

Monelta tulikin vastauksia kynttiläillallisesta suklaalevyn syömiseen ja saunomiseen, kynsien lakkaukseen ym. Tavallaan kivalta kuulosti kaikki, mutta ehdotuksissa oli monta muttaa. Meillä ei oo saunaa, ei voi polttaa kynttilöitä, kun hömelöt koirat varmaan tönäisisi pöytää niin, että kynttilät kaatuisi. Enkä ole osannut koskaan kaunistautua millään muotoa jne. Sitten ihanaakin ihanampi Anna-Johanna vinkkasi kalenterituunauksesta. Olin että täh, mikä/mitä se on? Googlailin hieman ja heti alkoi tuntua, että joo, tämähän voisi ollakin kivaa, ja laitoin liittymispyyntöä Kalenterimania ryhmään. Seuraavaksi googlailin kaikenlaista aiheesta ja ryhmään päästyäni minua vietiin. Ryhmä täynnä ihanaa positiivisuutta, ryhmä täynnä ihania ihmisiä. Jonkun julkasun teinkin ryhmään siinä heti ihan alkumetreillä ja moni ihana ihminen ilmoitti haluavansa lähettää minulle happy mailia. Saamieni happymailien avulla pääsin ihanasti alkuun tuunailussa, rahat kun olivat kutakuinkin nollissa.

Nyt on hetki tässä harrastuksessa mukana roikuttu, alkuun Elämäni vuosi -kalenterilla. Aika nopeesti sitten alkoi himottaa Happy Planner ja oman kalenterin tekeminen ensi vuodelle. Jossakin vaiheessa sain sitten käsiini sen Happy Plannerinkin ja Elämäni vuosi jäi taka-alalle. Hokasin, että tavallaanhan mulla on ollu pitkin elämääni eväät tähän harrastukseen, mutta en ole osannut yhdistää harrastuksiani yhteen. Tarroja olen aina tykännyt katsella ja yhdelle kalenterille teinkin itse kannet joskus vuosia sitten. Olen myös tuunannut kannet yhteen A5-kansioon (tämä kuva löytyi vanhoista kuvista, tehty tilkkumaalaustekniikalla), ja se sisälsi Burden kalenterin ja muita tärkeitä juttuja.

Aika alkuvaiheessa tein kannet myös Elämäni vuosi -kalenterille, jotka ovatkin vilahdelleet lataamissani kuvissa Kalenterimaniassa. Tuunaukseen etsin mainoslehdistä kuvia, ostin joitain markettitarroja ja pohdin koko ajan, mitä vielä voisin hyödyntää jotenkin tässä harrastuksesa.

Tärkein aarteeni ovat nuo minun kalenterikoruni, kun tietysti jossain kohtaa alkoivat sellaisetkin himottaa. Olin nähnyt niin ihania koruja ihmisillä. Pitkään etsin ja mietin, että millainen koru olisi minun näköinen. Eräänä päivänä pojat toivat koulussa tekemänsä avaimenperät kotiin ja ne nähdessäni palaset loksahtivat paikoilleen. Tiesin heti, että siinä ovat nyt minun kalenterikoruni!

Kun minulla ei ole rahaa ostaa tarroja, mutta kankaita on nurkkiin kertynyt ja on taitoa ommella. Niin keksin sitten eräänä päivänä huhuilla ryhmässä, että haluaisiko joku vaihtaa tarroja johonki ommeltuun. Moni halusikin, ja nämä ompeluksista saadut Happy mailit ovat ollet minulle iso pelastus, joiden avulla pääsin niin ihanasti aloittelemaan tätä harrastusta.

Tarroja alkoikin sitten kertyä kivasti ja ostinkin hologrammikuoria Tokmannilta, että laitan tarrat niihin. Melko nopeasti kuitenkin totesin, että ne ovat hankalat käytössä ja aloinkin miettiä, mikä olisi helppo ja kiva tapa kaikki tarra ihanuudet säilyttää. Sen mietinnän myötä syntyi tämä tarrakirja ja myöhemmin sitten näille markettitarroille oma pikkuinen tarrakirjansa.

Käsillä tekeminen on aina ollut minulle tärkeätä, mutta tämä on jotenkin niin erilaista, mieltä rauhottavaa. On kivaa, kun tätä voin tehdä kotona, kahvilassa (miitit) tai missä vaan!

Nauttikaa tästä ihanasta harrastuksesta, puhukaa muille siitä (osa haluaa kokeilla ja osa tyrmää heti, mutta ei lannistuta. Eikö olekkin ihanaa viedä tätä ilosanomaa eteenpäin?) ja rakastakaa omaa käden jälkeänne, kuka mitenkin sitä toteuttaa. Ei ole olemassa oikeaa eikä väärää tapaa tuunata!

-Sanna