Searching for "jibun techo b6"

Lähtölaskenta työelämään

Helmikuu on vihdoin startannut ja sen myötä myös allekirjoittaneen viimeinen kuukausi kotona ja hoitovapaalla. Kieltämättä jännittää tuhottomasti palata takaisin töihin yli vuoden poissaolon jälkeen, mutta samalla odotan sitä myös todella paljon. Vaikka olenkin nauttinut näistä kuukausista kotona, en näe itseäni pullantuoksuisena kotiäitinä ja sormet syyhyävät päästä takaisin tekemään sitä, missä olen hyvä. Minusta on myös ihana, että puolisoni pystyy ja on halukas jäämään lapsemme kanssa kotiin, jotta saan hypätä takaisin työelämään.

Tämän vuoden kalenterivalinta olikin minulle hetken aikaa suuri mysteeri, kun ensimmäiset kaksi kuukautta en tavallaan sen suuremmin tarvitsisi itselleni tilaa kuin satunnaisille menoille. Viime vuoden Jibun Techo B6 Slim toimikin minulla enemmän porttina luovuuteen ja rentoutumiseen, vaikka siellä toki oli merkintöjä menoista ja arkisia (kodin huoltoon liittyviä) merkintöjä. Kalenterissa oli kuitenkin todella paljon turhaa trackeria ja listatilaa, jotka jäivät kokonaan minulta käyttämättä. Halusin jotain, mikä olisi juuri minun tarpeilleni sopiva.

Kun näin ensimmäistä kertaa uusimman ylläpitovahvistuksemme, Emmin, A6 Hobonichin, rakastuin siihen ihan super paljon. Koska kyseessä on pienikokoinen kalenteri, tässä versiossa ei ole lainkaan viikkosivuja suuremman, A5 koon Cousinin tavoin. Kuitenkin minua vetivät puoleensa todella paljon päiväsivut ja niiden tuomat mahdollisuudet: kirjoitustilaa olisi tarvittaessa oikeasti paljon, mutta jos päivälle ei suuremmin olisi tiedossa mitään, sen voisi koristella täyteen.

Mutta ne puuttuvat viikkosivut… Teen käytännössä vuorotyötä, koska olen kaupan alalla, mutta esihenkilönä en ihan niin epäsäännöllisesti, kuin myyjänä. Haluan kuitenkin nähdä työvuoroni ja tietyt muistettavat deadlinet yhdeltä vilkaisulta. Ratkaisin tämän ongelman vahingossa sillä, että en voinut vastustaa kiusausta, kun näin kissateemaisen Midorin Datebookin. Minä en tule vaakapäivien kanssa toimeen, olen sen useaan otteeseen maininnut, mutta kissaihmisenä tämä kalenteri huusi nimeäni ja se päätyi koossa A6 ostoskoriini.

Midori onkin tarkoitettu minulle nopeiden merkkausten ja menojen kirjaamiseen. En aio, koska en vain osaa elää vaakapäivien kanssa, koristella tätä kalenteria sen kummemmin. Päivätarroja on tullut toki laiteltua, koska kalenteri on täysin japaniksi. Hobonichissa puolestaan kk-näkymä on samalla myös tulevaisuuslokina, tukemassa Midorin viikkonäkymiä. Hobonichini on Planner A6 eli englanninkielinen versio, jossa koko vuosi on yksissä kansissa. Koska olen jo nyt aloittanut aika reilulla koristelutavalla päiväsivujen kanssa, toivon, että sidonta kestää loppuun saakka. Sen näemme sitten myöhemmin.

Tällä hetkellä kalenterikokoonpanoni tuntuu todella hyvältä ja, yllättävää kyllä, todella kotoisalta. Ehkä tässä on pientä kalenterirauhaa havaittavissa. Saamme nähdä kuitenkin, kuinka käy, kun olen ollut takaisin työelämässä, miten olemme oikeasti pärjänneet. Siihen saakka nautimme yhteisistä tuunaushetkistä ja rauhallisista illoista Hobonichini parissa.

– Laura S.

Tekemisen vuosi – Laura S.

Postauksessa näkyvä Dingbats Pro -muistikirja on saatu Vihkokaupalta.

Viime viikolla käynnistyi taas uusi haastesarja ja tällä kertaa syvennytään konkreettiseen tekemiseen. Keskustelimme ylläpidon kanssa vuodenvaihteessa siitä, että tästä vuodesta tehdään tekemisen vuosi: näytetään enemmän sitä itse tekemistä ja askartelua, kukin omalla tavallaan.

Minulle tämä vuosi on ollut oikeasti ihan super hyvä, kun katson taaksepäin. Toki tammi-helmikuun vaihde oli varsinaista vauvakoomaa, kun tyttäreni syntyi ja arki etsi uusia uriaan, jokaista vapaata hetkeä ei käyttänytkään tuunauspöydän ääressä. Tästä huolimatta, olen saanut yllättävän hyvin hypättyä takaisin sorvin ääreen, ja ihan uudella innolla! Jotenkin odotin vauvavuoden ”hankaloittavan” vielä enemmän omaa harrastamista, mutta olen onneksi saanut napsittua aikaa hieman sieltä ja hieman täältä, unohtamatta puolison tukea tämän asian suhteen.

Tänä vuonna kalenterinani on ollut käytössä Jibun Techo B6 Slim ja muutamaa viikkoa lukuun ottamatta se on alusta asti ollut etukäteen koristeltuna! Vauvakooman aikaiset viikot tuli jälkikäteen pienesti täytettyä muutamalla merkinnällä ja tarralla, mutta siitäkään ottanut stressiä. Ennen olin vannoutunut bujoilija ja hyppy valmiiseen kalenteriin on ollut mielenkiintoinen, sitä on joutunut ihan uudella tavalla harjoitella tarrojen lätkimistä. Nyt viikkosivujen koristelusta on tullut oikeasti rentouttavaa puuhaa ja olen saanut tyhjennettyä jättimäisiä tarravarastojani pikkuhiljaa. Tämä oli itselleni yksi tämän vuoden tavoitteista, että käyttäisin oikeasti niitä olemassa olevia asioita sen sijaan, että ostaisin koko ajan uutta.

Art journalia olen myös saanut suhteellisen tasaiseen tahtiin täyteltyä, en kuitenkaan ihan niin paljon kuin aina haluaisin: maalien ja muiden mössöjen kaivaminen kaapista ja niiden käyttö vaativat aikaa ihan eri tavalla, eikä yhtäkkiseen tekemisen fiilikseen välttämättä ole aikaa taikka lapselle siksi aikaa kaitsijaa. Nämä askarteluhetket olen oikeasti joutunut aikatauluttamaan miehen työvuorojen mukaan, ellen ole halunnut uhrata yöunistani pidempää pätkää. Onneksi tässä on ihanana porkkanana toiminut pidempiaikainen yhteistyöprojekti Vihkokaupan kanssa.

Alkukesällä toteutin vihdoin haaveeni luku journalista, lukuletusta, ja sen täyttäminen on ollut myös todella mukavaa puuhaa. Välillä olen saanut heti kirjan luettuani täyttää muistikirjaan sivun kirjasta, välillä ei ole ollut sellaista hetkeä ja on pitänyt täyttää useampi teos kerralla. Tämä on toiminut minulla myös hyvänä vastapainona valmiille kalenterille, koska olen päässyt bujomaisesti toteuttamaan itseäni tätä kautta.

Viimeisenä mainitsemisen arvoisena asiana on ehdottomasti ”the100DayProject”, jonka aloitin heinäkuussa. Tämä projekti on herätellyt luovuuttani ihan uusilla tavoilla eloon ja olen saanut taas yhden suunnan mihin käyttää materiaalejani. Tällä hetkellä mennään kortissa numero 70, joten loppusuoralla ollaan! Ja mikä ihaninta, todella moni ryhmäläinen on tämän myötä hypännyt tämän haasteen pariin!

Tuo pieni hetki joka ilta on ollut minulle todella tärkeä, se on ollut sitä kuuluisaa omaa aikaa. Välillä askartelukärpänen on puraissut ja olen jatkanut työpöytäni ääressä hieman pidempääkin, välillä olen tehnyt pelkästään haastekortin. Mutta minusta tärkeintä on ollut juurikin se tekeminen: usein pakkopulla fiiliskin on nopeasti kadonnut, kun olen lähtenyt selailemaan materiaalejani.

Joten tekemistä ja inspiraatiota on riittänyt, vaikka siltä ei joka päivä tuntuisikin! Oikein ihanaa loppuviikkoa juuri sinulle ja ryhmässä nähdään!

– Laura S.