Searching for "minijournal"

Puuropaketista kollaasikirjaksi

Eräänä sateisena päivänä selailin YouTubesta ideoita tuunailuihini ja päädyin lopulta katsomaan useampia videoita aiheesta ’cluster book’. Olen tehnyt aiemmin pieniä paperikollaaseja kuittirullan paperisuikaleeseen ja käyttänyt sitten niitä koristeina esimerkiksi päiväkirjassa ja minijournalissa. Joitakin päiviä myöhemmin keittiön työtasolla lojui tyhjinä pikapuurolaatikko sekä koirien madotuslääkerasia ja niistä se idea sitten taas lähti aika vauhdikkaasti liikkeelle.

Papereiden sidonta kansiin oli myös aivan uutta, mutta minulla oli vahva mielikuva ja luottamus prosessiin. Sivujen paperiksi valitsin ensimmäiseen kokeiluuni ikivanhan puhelinluettelon keltaisia sivuja. Tuunailuuni ei kuulu millintarkka mittailu, vaan työskentelyni etenee hyvinkin vauhdikkaasti ja teen luovia ratkaisuja työn edetessä. Kansien koko määräytyi repimieni sivujen puolittamisen jälkeen.

Tein repimistäni sivuista neljä nippua, joihin tein valmiiksi reiät sidontaa varten. Siinä käytin apuna tuollaista suikaletta ja harpin terävää piikkiä.

Sidoin niput ompelemalla ne erilliseen pahvisuikaleeseen, jolloin langat eivät tule näkyviin tuonne kannen selkämykseen. Tämä suikale tulee kätevästi siitä yhdestä sivusta, joka rasiasta alussa leikataan pois. Kavensin sitä vain aavistuksen, jotta mahtuu mukavasti paikoilleen.

Kannet päällystin skräppipapereilla. Tähän jäi vielä opettelemista seuraavaankin kertaan, että kuinka saa kaikki liimaukset siististi ja niin, että paperit eivät tuntuisi kiristävän kannen taitoksia. Sitten vain liimasin ’sidontasuikaleen’ kannen selkämykseen tukevasti kiinni.

Pienempi kirjanen sai sivunsa vanhasta kirjasta ja niille tein myös irrallisen sidontapahvin.

Kansien päällystäminen oli helpompaa pienemmässä koossa, mutta nuo taitoskohdat aiheuttivat edelleen päänvaivaa. Pitänee katsella vielä jokunen YouTube-video!

Lopputulokseen olen kuitenkin ihan tyytyväinen ja voi olla, että tulee katseltua tyhjeneviä rasioita ja laatikoita aivan uusin silmin ennen kuin ne päätyvät saunankiukaan sytykkeiksi.

Ideana tässä kollaasikirjassa on se, että kollaaseja tehdään vain toiselle puolen sivua. Näin sieltä pystyy sitten repäisemään tai leikkaamaan haluamansa kollaasin irti. Mutta se taitaakin sitten olla uuden postauksen aihe.

Aurinkoisia tuunailuhetkiä sinulle, Sirpa

Inspiraationa värit – Laura S.

Mambin Fall Harvest -tarrakirja on ostettu Paperinoidasta.

Olemme saaneet nauttia ylläpidon värihaasteesta jo useamman viikon ajan ja nyt on vihdoin minun vuoroni hypätä haasteen kimppuun. En halunnut itse päättää käytettäviä värejä, jotta en olisi valinnut jotain tuttua ja turvallista, joten päätin kysäistä yhdeltä kalenterikaveriltani tätä haastetta varten värit. Minulle osuikin aavistuksen haastava väripari: sinapinkeltainen ja liila. Jälkimmäistä löytyy eri variaatioita niin papereista, tarroista kuin teipeistäkin, mutta edes peruskeltaista ei tuntunut varastoistani pahemmin löytyvän.

Lähdinkin haasteeseen liikkeelle siitä, että kaivelin jotain mahdollisesti teemaan sopivaa materiaalia valmiiksi pöydälle, päätettyäni, että teen minijournaliini tällä kertaa sivun. Maalien värikortit ovat olleet jo pidemmän aikaa paperilaatikossani, nämä olivat iso pelastus varsinkin keltaisen osalta. Tämän lisäksi kaivoin valmiiksi muutaman La Dolce Vitan tyttötarran oikealla värimaailmalla ja kasan erilaisia washiteippejä.

Repäisin kummastakin värikortista palasen, tykkään kovasti tällaisesta revitystä paperista kollaasieni alla. Vaikka omistan paperileikkurin, harvemmin sitä tulee käytettyä näihin töihin, vaikka muuten toki leikkurille on käyttöä. Hetken asettelun jälkeen tulin siihen tulokseen, että haluan paperia näkyvän paperisuikaleiden välistä kaivoin kaapista Mementon musteen värissä Sweet Plum, jota levittelin sitten summamutikassa keskivaiheille.

Seuraavana lähdettiin kerrostamaan washiteipeillä. Ruutuwashit ovat tekemiseni iso kulmakivi tällä hetkellä, joten piti totta kai tätä haastettakin varten saada edes pieni suikale sitä ujutettua mukaan. En halunnut kuitenkaan liikaa täyttää sivua teipeillä, joten hylkäsin muutaman rullan, jonka olin alussa kaivanut esille.

Matkalaukkua vetävä tyttö päätyi tällä kertaa käyttöön. Vaikka rakastan tämän valmistajan tyttötarroja, leikkaan lähes poikkeuksetta valkoiset reunat joko askarteluveitsellä tai saksilla pois ennen tarran liimaamista. Valkoinen on niin hallitseva, että oma katseeni kiinnittyy reunoihin aina välittömästi. Lisäksi halusin saada tekstitarroja mukaan, mutta alkuperäisestä suunnitelmasta poikettiin, kun löysin yhdestä ”silppua” sisältävästä kirjekuoresta nämä oletettavasti Mambin tarrakirjasta peräisin olevat kirkkaat tsemppilauseet, joiden värimaailma sopi juuri täydellisesti tähän.

Koska oikea reuna jäi todella tyhjän näköiseksi oli seuraavana haasteena löytää jotain, mikä sopisi, ei pelkästään värimaailmaan, mutta myös työn henkeen. Sitten muistin, että ostin jokunen aika sitten ennakkomyynnistä Mambin ”Fall Harvest” tarrakirjan. Sitä ei kauheasti tarvinnutkaan selata, kun katseeni osui jo näihin kukkatarroihin ja kultaisiin palleroihin.

Vaikka värit eivät tosiaan olleet omimmasta päästä, tästä tuli oikeasti todella kiva! Omia varastojaan tarkemmin kaivelemalla voi tehdä vaikka millaisia löytöjä ja löytää kadotettuja aarteita. Oikein ihanaa loppuviikkoa ja nähdään ryhmän puolella!

– Laura S.