Avainsana: 101 vinkkipostaus

Materiaalien monipuolinen hyödyntäminen

Helou helou helou! Kalenterimanian Facebook-ryhmän puolella on keskusteltu viime aikoina useasti jo olemassa olevien tarvikkeiden käyttämisestä, sen sijaan että haalittaisiin vain loputtomasti uutta. Yksi hyvä keino tälläiseen kestävämpään tuunailuun ja askarteluun on esimerkiksi kierrätysmateriaalien käyttäminen. Siitä saatiinkin kiva postaus hetki sitten Aliisalta, ja pääset lukemaan sen klikkaamalla *tästä*. Kierrätysmatskujen käyttämisen lisäksi yksi tapa monipuolistaa tekemistään on käyttää jo olemassa olevien tuunailukamppeidensa potentiaalia eri tavoin, ja haluankin tässä postauksessa pohtia muutamista esimerkkejä.

(Washi-)teipit

Washit ovat yksi monen tuunaajan tekemisen kulmakivistä, ja niitä pystyy käyttämään moooonin eri tavoin! Tyypillisimmin washeja näkyy aukeamilla vaakasuuntaisesti aseteltuina. Teipithän voi kuitenkin asetella aukeamalle myös pystyyn, oletko ikinä kokeillut? Washit voi leikata saksilla siististi, tai repiä palat huolettomamman vaikutelman aikaansaamiseksi – tai yksinkertaisesti siksi että repiminen on helppoa ja nopeaa. Palojen pätkimisen lisäksi washeja on hauska repiä myös vaakasuunnassa, ja silloin tavallisenkin levyinen washi alkaa palvella myös ohuempana versiona! Washilla voi täyttää päiväsarakkeista kohtia kokonaan ikäänkuin tapetoiden, silloin saa full box -tarran näköisiä kohtia loihdittua. Mikään ei myöskään estä leikkaamasta washista pienempiä kuvioita – esimerkiksi bannereita tai viirejä! Ja jos oikein jaksaa näprätä, voi teipistä muotoilla saksilla vielä pienempiä kuvioita. *Tässä* vanhemmassa postauksessa on loihdittu washeilla kokonainen aukeama, vaikka se äkkivilkaisulla näyttäisi sisältävän enemmänkin tarroja.

Vesiliukoiset kynät

Mikäli penaalistasi löytyy vesiliukoisia tusseja, esimerkiksi Tombown Dualbrusheja, löytyy sinulla mahdollisuudet monenlaisen jäljen luomiseen. Jos keskitytään kaksipäisiin sivellintusseihin, löytyy siinä jo 2 erilaista päätä luoda erilaista jälkeä. Otsikoita, merkintöjä, doodlauksia, ruutujen värittämistä… tai vaikka pienien pilkkujen lisäilyä sivuille. Vesiliukoisuus-ominaisuus kuitenkin tekee kynistä käytännössä myös vesivärit: väriä muovialustalle värittämällä ja hiukan vettä sekaan lisäämällä pääset maalaamaan! Samalla tekniikalla voi luoda myös ihania taustoja, painamalla paperin tai sivun suoraan sekoitettuun ”vesiväriin”. Ja kun puhutaan kynistä, tarjoaa jo eri fonteilla leikittely liki loputtomat mahdollisuudet luoda samoilla välineillä aina jotain uuden näköistä.

Leimasinmusteet

Vaikka musteista puhutaankin useimiten juuri leimasinmusteina, ei niiden käyttöön ole välttämätöntä omistaa oikeita leimasimia. Väriä voi levittää mustetyynystä sivuille lukemattomin eri tavoin – siihen tarkoitetuilla levittimillä, mutta myös esimerkiksi erilaiset meikkiharjat toimivat kuulemma kivasti. Mustetta voi painaa pinnoiksi kuplamuovilla, aaltopahvilla, kynien korkeilla, sapluunoiden läpi, suoraan tyynystä paperille… vain mielikuvitus on rajana!

Bullet Journal 101 – Aukeamapankki

Kyselin tuossa muutamia kuukausia sitten ryhmässä, mikä bullet journalointiin eli bujoiluun liittyvä asia teitä kiinnostaisi ja usealta tuli pyyntönä jonkin sortin aukeamapankki, josta saisi inspiraatiota erilaisiin aukeama layouteihin. Joten tämänkertainen Bullet Journal 101 -postaus keskittyykin erilaisiin aukeamiin. Kaivelin omia bujojani viimeisen kolmen vuoden ajalta ja tässä onkin erittäin kuvapainoitteinen katsaus siitä, millaisia aukeamia olen omassa bujossani tykännyt käyttää ja miksi.

Käytin pitkään todella yksinkertaista viikkonäkymää, jossa minulla oli viikko yhdellä sivulla, eikä kirjoitustilaa liiemmin ollut ylimääräisille merkinnöille, sillä en kaivannut siihen aikaan kummoisemmin ylimääräistä tilaa. Tämä toimii myös hienona muistutuksena, että bujon ei tarvitse olla sieltä kaikista koristeellisimmasta päästä, kunhan se vain toimii juuri sinun käytössäsi.

Kovassa käytössä minulla oli yhteen vaiheeseen tällainen viikko yhdellä aukeamalla näkymä, jossa viikko oli jaettu kuuteen pystypalkkiin ja aukeaman ylin kolmannes oli varattu koko viikon muistiinpanoille ja koko viikon to do -listalle sekä minikalenterille. Minusta tämäkin on ihanan yksinkertainen ja toimiva näkymä ja tämä oli myös mukavan nopea toteuttaa, mikäli viikkonäkymän tekoon ei ollut paljoa aikaa.

Vaikka lähtökohtaisesti sanon aina vannovani pystypäivien nimeen, käytän bujoaukeamissani myös satunnaisesti paljon vaakanäkymää. Tätä mallia olen käyttänyt niin, että olen rajannut joka päivälle omat tilat sekä niin, että olen jättänyt molempiin marginaaleihin tilaa niin muistiinpanoille kuin to do -listallekin, hieman oman tarpeen mukaan. Usein jos tiedän jo etukäteen, että tulen kirjoittamaan enemmän viikolle, saatan käyttää vaakanäkymää pystyn sijasta.

Päivät on myös helppo jakaa erilaisiin ja välillä jopa yhden viikon sisällä eri kokoisiin tai eri mallisiin laatikoihin, jotka tuovat jo oman kivan estetiikkansa aukeamalle. Nämä ovat myös kätevä tapa lisätä tai vähentää koristeltavan tilan määrää riippuen ihan siitä, kuinka paljon kyseinen viikko / päivä tarvitsee kirjoitustilaa.

Tykästyin myös yhdessä välissä siihe, että minulla on viikolle vaakanäkymä toisella sivulla, usein työajoille lisättynä vielä oma boksisarakkeensa sen lomassa. Toinen sivu oli varattuna puolestaan muistiinpanoille tai viikon to do -listalle, hieman tarpeen mukaan.

Valmiita viikkokittejä voi käyttää myös luodakseen bujoaukeaman. Boksitarroilla ja muilla kitin tarroilla leikittely toi hieman erilaista tekemistä viikkoaukeaman luomiseen ja huomasin ainakin omalla kohdallani, että käytin ihan erilaisia tarroja tehdessäni aukeaman pelkillä kittien tarroilla.

Yksi hauska efekti on päivien sijoittelu hieman miten sattuu. Näissä molemmissa minulla on pohjalla ollut valmiit koristeet, joiden lomaan viikonpäivät on sijoitettu. Toki voi hieman katsoa sen perusteella päivien väliin jäävää tilaa, mitä viikolla on tiedossa, tai sitten varaa vielä erillisen to do -näkymän johonkin väliin. Nämä ovat täysin kiinni siitä, mitkä ovat viikkoaukeaman tarpeet sillä hetkellä.

Omassa bujossani olen käyttänyt hävettävän vähän Dutch dooreja. Se on kuitenkin erittäin kätevä tapa lisätä tilaa viikkoaukeamalle ja itse olenkin lähtökohtaisesti käyttänyt sitä erillisenä muistiinpanoläpyskänä. Tällä tavalla voi myös säästää aikaa ja vaivaa, jos haluaa vaikka koko kuukauden asiat saada näkyviin aukeaman pohjalle: sivuista leikataan hieman pois, jolloin aukeaman pohja tulee näkyviin. Tällä tavalla voi joko tehdä joka päivälle tai joka viikolle oman sivun ja pohjalla näkyy joko esimerkiksi koko viikon tai kuukauden asiat.

Yksi tapa tehdä bujoa on ollut viimeisimpänä ehkä suosikkini, eli käytännössä virallisen bullet journal metodin noudattaminen. Olen joka aamu tai edeltävänä iltana kirjannut yhden päivän asiat (onnekseni olen saanut pidettyä kuitenkin viikon aina per aukeama). Tämä on tietenkin vaatinut sen, että minulla on ollut toimiva future log, sillä viikko on rakentunut muistikirjaan sitä mukaan kuin se on ajallisestikin edennyt. Koristelut olen lähtökohtaisesti tehnyt etukäteen, mutta lisäillyt usein fiiliksen mukaan esimerkiksi tarroja, mikäli tila on näyttänyt omaan silmään liian tyhjältä.

Kuten jo ylempänä mainitsin, pystypäivät ovat se minun juttuni. Näitä erilaisia pystypäivänäkymiä onkin vuosien aikana tullut tehtyä jos jonkilaista ja usein olen myös jättänyt sen suuremmat päivien laatikkomaiset rajaukset tekemättä. Näissäkin kuitenkin selkeästi olen mennyt tarve edellä ja välillä koristelut ovat olleet ihan minimissä ja välillä tulee fiilis laittaa aukeamalle paljon tarroja: ja kumpikin tapa on täysin okei.

Toivottavasti näistä oli teille edes pientä inspiraatiota. Toivon kuitenkin myös, että jokainen joka on tuijotellut Pinterestin tai Instagramin täydellisiä aukeamia, muistaa sen, ettei kannata verrata sitä omaa tekemistä ja omaa bujoa suoraan näihin. Minä ainakin itse joskus tähän olen syyllistynyt ja vieläkin katson haikeana upeita maalauksia, joita ihmiset lisäilevät bujo aukeamiinsa (harjoitus tekee mestarin!). Tämän harrastuksen on tarkoitus olla arjen apuri ja jokainen bujo on kuitenkin tekijänsä näköinen, mikä onkin tässä parasta.

Aivan ihanaa loppuvuotta jokaiselle!

– Laura