Avainsana: dingbats pro

Mixed mediaa Lauran kanssa – enemmän on enemmän

Muistikirja on saatu Vihkokaupalta.

Moikka moi! Mielessäni on jo hetken aikaa kytenyt idea postaussarjasta, jossa hypätään yhdessä mixed median maailmaan. Tämän sarjan aikana olisi tarkoitus käydä läpi erilaisia mediumeita ja myös kurkata, mitä kaikkea kotoa löytyvistä asioista voisi hyödyntää mixed media töissä. Innostuin itse art journalista ja sen myötä mixed mediasta noin kolmisen vuotta sitten saatuani yhteistyössä tämänhetkisen taidepäiväkirjan virkaa toimittavan Dingbats Pro muistikirjani. (Matkaani vasta-alkajasta innostuneeksi uuden kokeilijaksi voikin lukea vanhasta postaussarjasta täältä.)

Tänään lähdemme rakentamaan sivua ”valmiiseen pohjaan”, nimittäin washien jämäpala sivulleni. Törmäsin todella pitkä aika sitten jossain päin somea klippiin, jossa kaikki kalenteriaskartelusta ylijääneet washin palaset liimattiin yhteen sivuun ja siitä se idea sitten lähti. Nyt sivu oli täyttynyt sen verran, että oli enemmän kuin hyvä hetki lähteä hyödyntämään tätä.

Washien palaset eivät vain tuo työn pohjaan väriläiskiä, mutta ne toisivat myös paljon pientä tekstuuria, mikäli päälle vedettäisiin suoraan vain maalia. Itse en halunnut kuitenkaan lähteä täysin peittolinjalle, joten nappasin muutaman neutraalin sävyisen matta-akryylimaalin ja levitin palettiveitsellä värejä summamutikassa sivulle.

Parasta väriterapiaa onkin juuri se, ettei aina liikaa mieti mihin mitäkin laitetaan tai miltä se näyttää. Niinpä otin muutaman vahaliituvärin ja vedin aluksi silmät kiinni sinne tänne ”sotkua” ja lopulta lisäsin toisella värillä vielä samoille kohdille lisää väriä. Vaikka olin kuivannut akryylimaaliani lämpöpuhaltimella, paksummissa kohdissa maali oli edelleen aavistuksen märkää, mutta en antanut sen haitata menoa, olihan minulla edelleen pohjatyöt työn alla.

Yksi lempikierrätysmateriaaleistani art journalissa on ehdottomasti askartelutavaratilausten mukana tulleet silkkipaperit. Säästän nämä joka kerta, koska rakastan tekstuuria, mitä näillä saa aikaan sellaisenaan tai maalien alla. Revin muutaman suikaleen paperista ja rypistelin niitä ennen liimaamista paikoilleen. Liimana käytän lähes aina gel mediumia, jota voi kiinnittämisen lisäksi käyttää maalien paksuntamiseen. Omani on mattaversio, jonka lisäksi on olemassa gloss, joka lisää työhön samalla kiiltoa.

En pahemmin suunnittele tekemisiäni sen suuremmin vaan olen enemmän matkalla inspiroituja. Värimaailma tähän mennessä saikin minut tarttumaan yhteen uusimmista PET-teipeistäni. Tämä on kuitenkin läpikuultavaa washipaperia, joten liimasin ensin haluamani kuvat tarrapaperille, josta ne sitten uudemman kerran leikkasin irti. Kaivelin varastoistani vielä yhden paperikon sivun ja repäisin askartelukäyttöön hankitusta kirjasta muutaman suikaleen kerrostusta varten.

Nämäkin kaistaleet liimasin paikoilleen aiemmin mainitulla gel mediumilla, joka on kyllä luottotuotteeni. Kuvassa näkyy selkeästi miltä geeli näyttää ennen kuivumistaan. Sinertävä sävy kuitenkin katoaa kuivumisen myötä ja muuttuu täysin värittömäksi. Gel mediumilla voi myös suojata työn lopuksi, mutta liian paksun kerroksen laittaminen saattaa aiheuttaa tahmaisuutta, jolloin muistikirjan sivut saattavat hieman tarrata toisiinsa. (Toisaalta samaa ongelmaa esiintyy myös ihan akryylimaalien kanssa ja näihinkin on onneksi olemassa useita ratkaisuja.) Kuvasta poiketen liimasin tässä vaiheessa myös kaksi hahmoa paikoilleen.

Kuten jo tämän postauksen otsikko kertoo, more is more – enemmän on enemmän. Koska sivun lähtökohtana oli kymmeniä washipalasia, tiesin jo valmiiksi sivun tulevan täyteen eri elementtejä. Kaivoin seuraavaksi sapluunan, Mementon mustetyynyn ja musteenlevittimen. Töpöttelin palloja jonoiksi sinne, mihin ne näyttivät sopivan, varsinkin hahmojen läheisyyteen. Sapluunassa pallokuviointi oli pieni, mutta helppo kohdistaa ja näin ollen jatkaa samaa kuviointia pidemmälle. Eri pinnat antoivat musteelle ihanasti eri värisävyjä ja joissain näkyy kivasti, kuinka vesiliukoinen muste ei ole edes tarttunut kummemmin.

Työ näytti vielä kaipaavan jotain, joten nappasin Uni Poscan valkoisen maalitussin ja alkuun laitoin muutamia pisteitä sinne tänne mustepallojen sisälle. Työ näytti edelleen tyhjältä, jonka seurauksena halusin muutamia viivoja vielä kaveriksi ja pari spiraalikuviota pääsi myös koristamaan osaa palloista.

Koska taustassa oli paljon samaa vihreää, kuin hahmoissakin, päädyin lopulta rajaamaan kummatkin hahmoista valkoisella ja lisäämään ääriviivojen ulkopuolelle vielä efektiä korostamaan muutamia pisteitä. Rakastan myös maaliroiskeita, mutta tällä kertaa aiheutin ne pumppaamalla ”liikaa” maalia tussista ulos ja sen avulla sitten roiskin sitä työn päälle. Lopuksi kaivoin vielä muutaman tekstitarran, jotka puhuttelivat minua tähän työhön liittyen.

Ja valmista tuli! Tässä mixed media työssä käytimme jopa 8 eri elementtiä, mikäli en nyt ihan väärin laskeskellut. Kotoa ei tarvitse löytyä armeijalle sopivaa määrää taidetarvikkeita, jotta mixed median pariin voisi hypätä. Ensi kerralla tehdään kuitenkin jotain simppelimpää työtä, joten sillä aikaa, nähdään ryhmän puolella.

-Laura S.

P.S. Mikäli jokin tietty mixed media asia kiinnostaa, otan enemmän kuin mielelläni vastaan ehdotuksia.

Lehtileikkeestä kollaasipaperia pakkausteipillä

Dingbats Pro muistikirja on saatu yhteistyössä Vihkokaupalta.

Pakkausteippi on yllättävän monikäyttöinen tuote. Virallisen käyttötarkoituksensa lisäksi olen sillä viimeksi tehnyt itse tarroja ja nyt bongasin taas hauskan DIY-vinkin Instagramia selatessani. Joten ei muuta kuin tuumasta toimeen! Tarvitset tätä varten pakkausteippiä, lehtileikkeitä ja laakean astian, johon laitat vettä. Pyyhe on myös suositeltava lisävaruste, jotta valmiit tekeleet saa helposti kuivumaan.

Aloitin koko homman sillä, että leikkasin lehdestä itselleni suikaleita, joista tulisi sitten kollaasipaperini. Teippi asetellaan haluaman kuvan päälle: jos teippi ryppyyntyy, ei hätää, sillä se tuo kivasti eloa kun kuva ei siirrykään täydellisesti. Jos haluat teippiä leveämmän kuvan, ota huomioon se, että seuraavassa vaiheessa kuva tulee hajoamaan teipin mukaisesti, mutta onneksi kuivumisen jälkeen kuva on mahdollista saaada taas kasaan!

Nyt, kun leikkeet on valmiina teipattu ja leikattu, on aika kaivaa sopiva astia vedelle. Itse käytin matalaa lasista uunivuokaa tähän vaiheeseen. Veden lämpötilalla ei ole niinkään väliä, itse käytin kylmähköä vettä, mutta hätäisimmät voivat halutessaan keittää veden prosessia nopeuttaakseen. Leikkeet laitetaan veteen likoamaan hetkeksi.

En katsonut kellosta aikaa, mutta annoin varmaan 5-10 min paperien levätä vedessä. Tämän jälkeen aloin hinkuttaa toiselta puolelta paperia irti. Koska lehtileikkeeni olivat kiiltäväpintaista paperia, sain alkuun hinkuttaa yllättävän kovaa ennen kuin paperi lähti irtoamaan. Pelästyin myös alkuun, että koko kuvan siirto oli epäonnistunut, kun valkoinen ei tartu teippiin samalla tavalla kuin muut värit. Tässä vaiheessa kuva tulee myös ”halkeamaan” eli katkeamaan teippien yhdistymiskohdasta, mikäli kyseessä on pakkausteippiä leveämpi kuva ja vaatinut useamman suikaleen teippiä.

Kun koko tausta oli tyhjänä paperista, nostelin suikaleet harson päälle kuivumaan. Teipin kiiltävä pinta ei kuivu kovin nopeasti, joten pidin toista pyyhettä lopulta kaikkien suikaleiden päällä, kun olin saanut kaikki käsiteltyä. Muista siivilöidä käytetty vesi ennen pois kaatamista, jotta saat estettyä paperin menemisen viemäriin.

Huomasin kuivumisen aikana, että suurimpaan osaan teipeistä oli jäänyt sinertävän valkoisia (oletettavasti liimapinnan aiheuttamia) läiskiä paljon jäljelle. Muutaman kerran kun toistin vedessä hinkutuksen, joskin talouspaperia ja nukkaamatonta liinaa (molemmat veden alla) vuorotellen käyttäen, päästiin tästä ongelmasta eroon. Se on myös varmasti tekijästään kiinni, häiritseekö itseä, koska teipin kiiltävällä pinnalla näitä ei näkynyt.

Itse tykästyinkin enemmän teipin tarrapuolen kuvaan, sillä siitä puuttui teipin oma kiilto ja kuva näytti hieman utuiselta ja kuluneelta. Alla olevassa kuvassa on vierekkäin sama pätkä eri päin. Kauheasti värisävyä ei lopulta ole, ja nämäkin ovat varmasti makukysymyksiä. Teippiin jää myös pieni tahmea pinta tarrapuolelle, mikäli aikoo käyttää suikaletta kiiltävä pinta paperia vasten. Itse ohitin tämän ongelman käyttämällä kiinnitykseen matta gel mediumia, jolla samalla sivelin ohuen kerroksen kuvan päälle.

Ja pitihän luonnollisesti päästä käyttämään näitä ensimmäisiä itse tehtyjä kollaasipapereita myös art journaliin. Näiden säilytys tulee olemaan oma haasteensa toki, sillä teipin tahmea pinta tuppaa tarrailemaan vielä paikka paikoin kiinni, joten suosittelen joko käyttämään kollaasipaperin lähes heti taikka liimaamaan suikaleet hieman isompaan tarrakirjaan.

Oletko päässyt kokeilemaan tätä tekniikkaa aikaisemmin? Tämä oli lopulta niin paljon helpompaa, kuin aluksi odotin! Mukavaa keskiviikkoa kullekin ja ryhmässä nähdään!

– Laura S.