Avainsana: dingbats pro

Lauran Art Journal matka – järvimaisema

Postauksessa näkyvä Dingbats Pro -muistikirja on saatu Vihkokaupalta.

Tervetuloa taas mukaani, kun sukellan art journalin ihmeelliseen maailmaan. Tällä kertaa halusin pitkästä aikaa päästä maalaamaan ja hetken pohdittuani guassien ja akryylien välillä päädyin kaivamaan akryylivärini kaapista. Koska oma maalaustaipaleeni on suhteellisen alkutekijöissään (varsinkin näin pitkän tauon jäljiltä) kulutin hetken aikaa YouTubessa ja katselin erilaisia helppoja maisemamaalausvideoita inspiraatioksi ja tekniikan tueksi.

Aloitin työn sekoittelemalla hieman sinistä ja valkoista akryylimaalia ja maalasin taustan leveällä siveltimellä. Ylhäältä alas väri vaaleni ja taas ihan alaspäin mennessä tummeni. Näin jälkiviisaana maisemasta olisi tullut rauhallisemman näköinen vielä vaaleammalla sinisellä, mutta tämäkin toimi onneksi varsin kivasti. Hieman keskivälin alapuolelle sekoitin vaalean keltaista, jolla saatiin hieman auringon hehkua niin taivaalle, kuin tulevaan järvikohtaan. Pieniä valkoisia yksityiskohtia sinne tänne ja tummemmalla sinisellä muutamia siveltimenvetoja tuomaan vedelle liikettä.

Kun tausta oli kuivunut tarpeeksi, rajasin linjan washiteipillä. Sekoitin hieman tumman vihreää ja lähes mustanruskeaa maalia ja lähdin tuputtelemaan sitä metsäksi. Saatuani mieleiseni muodon sekoitin hieman vaaleampaa vihreää joukkoon ja lisäilin sitä sinne tänne saadakseni hieman syvyyttä metsään. Lisäsin myös samaa sävyä sivun alareunaan nurmikoksi, koska alareunan vesi ei pienistä korjausyrityksistäni huolimatta miellyttänyt silmääni. Onneksi akryylimaaleja on helppo kerrostaa niin pitkään, että mieluisa lopputulos syntyy!

Seuraavana sekoittelin itselleni tumman ruskeaa, joilla lähdin tekemään oksia sivun reunasta kurottautumaan. Olen jostain syystä aina kammoksunut oksien tekemistä, ne näyttävät kaikkien muiden tekemämä niin vaivattomilta ja kauniilta. Omat oksani tuppaavat näyttämään todella tönköiltä, lieneekö vain harjoituksen puutetta.

Seuraavana oli vuorossa lehtien maalaus. Tässäkin sekoittelin hieman itselleni sopivia sävyjä ja lehtiä maalasin lopulta kolmessa eri vihreän väreissä. Tuputtelin lehtiä oksien mukaisesti, kuitenkin laajentaen niitä myös isompien oksien / runkojen luo samalla täyttäen tyhjää tilaa. Viime kerralla, kun maalailin lehtiä tein sen virheen, etten jättänyt lähes lainkaan taustaa näkyviin. Siitä oppineena tämä onnistui mielestäni suht hyvin. Lisäilin lopuksi vielä pieniä valkoisia yksityiskohtia veteen ja maalaus oli valmis.

Tätä oli lopulta yllättävän rentouttava tehdä. Harmi, ettei minulla ole enää ihan samalla tavalla aikaa maalaamiseen kuin ennen, mutta toivottavasti saan sitä itselleni jatkossa järjestettyä. Kuten jo alussa sanoin oma maalaustaipaleeni on edelleen ihan lapsenkengissä, mutta harjoittelemalla ja hyödyntämällä tutoriaaleja taidot onneksi karttuu. Muistikirjan pinta jämähti taas muutamista kohdista suojateippiin, mutta se ei onneksi ole joka kertaista ja usein tätä tapahtuu vain pieneltä alueelta.

Tuttuun tapaan voit lukaista sarjan aiemmat osat täältä. Ihanaa päivää juuri sinulle!

– Laura S.

Lauran Art Journal matka – salainen puutarha

Postauksessa näkyvä Dingbats Pro -muistikirja ja Distress Oxide värissä ripe persimmon on saatu Vihkokaupalta.

Heipä hei ja tervetuloa seuraamaan taas, kun sukellan art journalin ihmeelliseen maailmaan. Tämän kertainen postaus haki itseään ihan luvattoman kauan ja aina kun minulla iski inspiraatio, oli jo niin pimeää, että vaiheiden kuvaus olisi ollut haastavaa. Selasinkin hetken Instagramin puolella #artjournal tägin takaa tarjontaa ja siellä olikin yksi Reels, jonka alku pisti silmään ja siitä se idea lähti.

Videolla oli tosiaan levitetty muovilevylle mustetta ja laimennettu sitä vedellä. Tämä muovilevy painettiin sivulle, josta koko työ lähti käyntiin. Oma alkuni oli varsin kankea, kun vettä menikin hieman liikaa, ja pisaroita putosi sivuille jo ennen levyn asettamista. Hätä ei kuitenkaan ollut mitään, sillä tykkäsin kovasti roiskeista, jota tämä värin ennenaikainen tippuminen sai aikaan. Lisäsin oranssin jälkeen vielä tämän hetken yhtä lempimustettani, Distress Oxidea sävyssä ”walnut stain”.

Annettuani värien kuivaa (autoin prosessia hieman puhaltimella), kaivoin ison tekstisapluunani esille. Levitin harjalla samaista walnut stain -väriä kuin mitä olin käyttänyt jo roiskeisiin. Käytin puolet sapluunasta toiselle ja puolet toiselle sivulle.

Seuraavaksi kaivoin toisen ison sapluunan kaapista. (Nämä molemmat ovat luvattoman kauan olleet käyttämättä!) Olen tykästynyt myös kovasti kohopastoihin, joten sitä päätin käyttää tähän työhön. Minua myös inspiroi kovasti kuvioinnit, mitä Inka oli käyttänyt työssään. Tämän käyttö on ollut muutenkin yksi oppimiskaari, sillä liian massan käyttö leväyttää kuvioinnin herkästi.

Tässä vaiheessa oli pakko pitää hieman pidempi tauko ja antaa kerrankin massan kuivua. Minulla on yleensä varsin paha tapa olla liian malttamaton ja sen seurauksena aiheutan enemmänkin sotkua kuin taidetta. Värjäilin kahdella eri Mementon musteella suoraan tuputtamalla kuvioinnit. Olisin voinut odottaa vieläkin pidempää, sillä muutama kohta oli edelleen märkä. Ja jälkiviisaana, ensi kerralla värjään kohopastan etukäteen!

Loppusilauksena lisäilin die cutseja hetken sommiteltuani niitä. Käyttämäni setti on sekoitus kauniita kasveja ja perhosia. En ole kauheammin perhosten ystävä ollut ja olenkin yllättynyt, kun nyt lyhyen ajan sisään olen muutaman kerran jopa niitä etsinyt varastoistani vain todetakseni, että olin vaihtanut ne happy mailissa pois. Vaikka die cutsien materiaali oli kiiltävää muovia, se ei lopulta häirinnyt kuin kuvatessa ja istui yllättävän kivasti: olin jo valmistautunut kaivamaan maalia, jolla haalistaa pintaa.

Lopuksi lisäilin vielä muutamia roiskeita veteen laimennetulla punaisella (Memento Rhubarb stalk) musteella sivuille. Ihme kyllä tämä oli ensimmäinen kerta pitkästä aikaa, kun sain tämän muistikirjan sivuilta jotain menemään läpi. Liekö sivu kastunut niin paljon, että valutti musteroiskeet (vain punaiset) toiselle puolelle. Muutama tekstitarra vielä päälle ja työ oli valmis.

Tällaista tällä kertaa! Vaikka alkuun tuntui, ettei tästä tule mitään, olen varsin tyytyväinen lopputulokseen. Tuttuun tapaan voit lukaista sarjan aiemmat osat täältä. Ihanaa loppuviikkoa!

– Laura S.