Avainsana: facebook-ryhmä

Teema kalenterivuodelle

Kuvissa näkyvä kalenteri on saatu yhteistyössä Ajaston kanssa.

Ihanaa maaliskuista maanantaita kaikille! Alkaa olla kevät, mutta silti vuotta on jäljellä monta kuukautta. Ajattelin avata teille mun vuoden 2022 teemoja kalenteriaskartelun saralla ja pieniä päätöksiä, joita on kypsytelty hyvin ja hartaasti.

On ehkä monelle tuttu tilanne, että kaikki laatikot ja kaapit (puhumattakaan pienistä jemmoista, joita on työpöytänsä uumeniin kätkenyt) pursuavat erilaisia tarroja, leikekuvia, papereita, teippejä ja välineitä, joilla koristella kalenteria mieleisekseen. Koska olen tässä suossa jo muutaman vuoden rämpinyt, olen päättänyt käyttää vain olemassa olevia materiaaleja enkä ostaa miljoonittain uusia ihastuttavia tarroja, teippejä tai kevään hittiväreissä olevia kyniä. Päätös on sikäli ollut helppo, että taloudellisesti mulla ei ole ollut varaa ostaa kaikkia uusia ja hienoja materiaaleja vaikka kuinka olisin halunnut.

Tämän vuoden teema on siis lyhyesti ”käytän jo olemassa olevia materiaaleja.” Vähän samalla teemalla meni myös viime vuosi, mutta silti tavarapaljous työpöydän ympäristössä herättää enemmän negatiivisia tunteita kuin suuria inspiraation hetkiä. Ajatus siitä, että ostan tarvikkeita ja materiaaleja vain edellisten loputtua tuo jo paljon enemmän positiivista fiilistä kuin ylitsepursuavat tarralaatikot ja teippikokoelmat. Toivon myös, että tämä päätös herättäisi itsessäni enemmän helpotuksen tunnetta ja iloa kalenterin koristeluun. Yritän myös luoda tämän päätöksen tehtyäni sitä tekemisen meininkiä omaan vuoteeni ja kalenteririntamalle. On silti totta, että uudet materiaalit tuovat hetkeksi innostusta ja iloa, mutta ikävä tosi asia kohdallani on, ettei se innostus kestä pitkään.

Totta kai tässä maailmassa on paljon materiaaleja, joita haluaisin omistaa. On erilaisin kuosein olevia washeja, erilaisia kyniä ja tietynlaisia tarroja, jotka ehdottomasti haluaisin kokoelmiini. Lopulta on silti helppo päättää, ettei niitä hanki silkasta halusta tai heti yhden washiteipin tai tarra-arkin loputtua. Kun materiaaleja on kerääntynyt nurkkiin paljon ja vielä enemmän, lienee myös fiksuinta purkaa sitä paljoutta käyttämällä olemassa olevia materiaaleja pois. Ja mikäli toivon vaihtelua tarra- tai teippikokoelmiini, voin hyvällä fiiliksellä ottaa osaa ryhmän Happy mail-vaihtoihin! Tiedän silti, että tämä päätös tuo mukanaan haasteita ja hankaluuksia vuoden kuluessa, mutta ne on tehty voitettaviksi!

Onko sulla teemoja omalle kalenterivuodelle? Millaisin teemoin aiot kulkea tämän kalenterivuoden? Tule ryhmään keskustelemaan aiheesta!

Keväisin terkuin, Terhi

Aina ei vaan jaksa

Facebook-ryhmässä puhutaan usein siitä kuinka tulee huono omatunto jos ei jaksa koristella kalenteria tai on monta viikkoa jäljessä. Myös siitä puhutaan kun oma luomus ei muka näytä kauniilta. Tämä kirjoitus kertoo minun ajatuksista siihen liittyen.

Ne, jotka eivät harrasta kalentereiden tuunailua tai käyttävät kännykän kalenteria, eivät aina ymmärrä tätä huonoa omaatuntoa. Miten mukamas koristelujen puuttuminen voi olla huono asia? No voi se olla jos on kalenterimaanikko tai muuten vaan luovasti hullu. Luovuus on asia, jota kaikilla on, mutta jokaisen luovuus näkyy eri tavalla. Itse käytän vain tarroja ja washeja. Eniten siinäkin ärsyttää se jos esim. washi on millin vinossa. Kukaan muu ei sitä kuitenkaan huomaa.

Haikeudella katselen postauksia, joita maniaperheen jäsenet laittavat Faceen ja Instagramiin. Ne ovat niin kauniita, taiteellisia ja oma kalenterini on vain tyhjä. Jotkut piirtävät, maalaavat ja tekevät jotain niin uskomattomia luomuksia, ettei niitä voi kuin tuijottaa lumoutuneena. En kehtaa edes laittaa kuvia kalenteristani, jos aukeamalla on vain muutama tarra, vaikka sillä ei mitään väliä ole, koska maniaperhe hyväksyy kaikki juuri sellaisena kuin on.

Kun kalenteria tarvitsee, jotta muistaa kaikki asiat, niin toki haluaisi sen myös olevan kauniisti koristeltu. Aina ei kuitenkaan jaksa kuin kirjoittaa menot, ja joskus vain tuntuu siltä, ettei mukamas ole mitään kivaa tarraa tai washia, vaikka niitä olisi monta laatikkoa. Joskus tuntuu, että vaikka mitä tekisi niin kaikki luomukset näyttävät kauheilta. Minun kalenterissani ei ole mitään kuukausittain vaihtuvaa teemaa tai vastaavaa. Olen aina koristellut fiiliksen mukaan enkä mitenkään viikkojärjestyksessä. Siltikin joskus on vain niin vaikeaa saada mitään aikaiseksi.

Pahinta on ”valkoisen sivun kammo”. Itse käytän traveler’s notebookia, joten aina loppuvuodesta edessä on monta tyhjää vihkoa seuraavaa vuotta varten. Päässä pyörii miljoona ihanaa ideaa, mutta kädet eivät vaan rupea tekemään mitään. Olen kuitenkin oppinut, ettei aina tarvitse tehdä kuin ”pohjat” valmiiksi. Monena vuotena olen jättänyt kesäloma-ajan koristelematta, koska silloin ei juurikaan tule kalenteria katseltua. Kesälomakuvia olen sitten saattanut tulostaa ja laittaa niitä talvikuukausille.

Kun ei ole varsinaista teemaa koristelussa, voi koristeluja tehdä pitkälle eteenpäin silloin kun on inspiraatiota. Jätän kuitenkin kaikki viikot hiukan vajaaksi, jos myöhemmin tulee olo että haluaa jotain pientä vielä lisätä. Joskus käy kuitenkin niin, että sitten tulee nypittyä niitä tarroja pois tai peitettyä niitä washilla kun vähän ajan päästä se aikaisemmin tehty ei näytä enää hyvältä.

Olen joskus miettinyt pitäisikö kalenteriin laittaa ihan aika milloin ottaisi tuunaustarvikkeet esille ja tekisi kalenteria. Toisaalta sekin saattaisi luoda lisää paineita tehdä jotain. Joku viisas on joskus sanonut, ettei luovuus katso aikaa tai paikkaa. Ehkä siis vain parempi ettei ottaisi paineita koristelemattomista aukeamista ja koristelee sitten kun tulee se tunne, että nyt haluan tehdä jotain luovaa ja kaunista.

Helpommin sanottu kuin tehty…

Otammeko siis tämän harrastuksen liian vakavasti ja meneekö se joskus vähän liian överiksi?

Ehkä joidenkin mielestä, mutta luova hulluus on vain niin ihana asia, vaikka välillä meneekin sekä hermot että rahat.

                               Sanna

P.S. Jokainen meistä osaa tehdä kauniita juttuja. Jokainen meistä on taitava omalla tavallaan.