Avainsana: maalaus

Kuplamuovilla vasaroiden maalaaminen

Kuplamuovia, lapsi, lupa hakata paukuttaa pöytää, maalia… mikä voisi mennä pieleen! Tällä kertaa mikään ei onneksi kyllä mennyt pieleen, vaan kyseessä oli kesäinen taidetuokio taaperon kanssa. Alkuperäinen idea taisi osua silmääni Instagramin ihmeellisessä maailmassa lapsosen mumman vinkkaamana. Itse sovelsin ohjeesta sen verran että varsinaisen vasaran tai puunuijan sijaan annoin lapseni pikkukätösiin työkaluiksi puisen kauhan, saippuakuplaputkilon ja leluauton.

Jos haluat kokeilla tätä hauskaa ja simppeliä maalaustekniikkaa, tarvitset seuraavanlaisia kamppeita:

  • Maaleja. Akryylimaalit ajavat hyvin tässä asiansa.
  • Kuplamuovia
  • Teippiä
  • Paperia tai kartonkia jolle haluat kuvioita painaa
  • Puunuijan, kumivasaran tai muun vaihtoehtoisen esineen jolla paukuttaa kuplamuovia

Teippaa paperit paikoilleen. Itse vetelin kiinnityksen suoraan pöytään, toki alla voisi pitää myös jotakin suojaa. Kun paperit on paikoillaan, tiputtele maalista pisaroita sinne tänne paperille. Itse en laittanut maalia aivan paperin reunoille, jottei se leviäisi pahasti yli paperin reunojen paukutteluvaiheessa. Paperin päälle asetellaan paperia suurempi pala kuplamuovia, ja teipataan sekin reunoiltaan paikoilleen.

Seuraava vaihe on hauska vaihe, nyt hakataan kuplamuovin läpi maalikohtia! Värit sekoittuvat ja leviävät hauskasti tällä tekniikalla paperiin. Kun alkaa tuntua siltä että on mäiskitty tarpeeksi, irrotetaan kuplamuovi varovasti nostaen pois. Itse hyödynsin vielä tässä kuplamuoviinkin jääneet maalit, ja painoin niistä irtoavat värit vielä erilliselle kartongille. Tällä tavalla syntyi hauskoja taustapapereita, ja oli mukavaa saada taaperokin mukaan askartelemaan. Saatiin muutamat hienot paperit, ja yksi sivu suoraan mumman bullet journalinkin väliin!

♡, Inka

Lauran Art Journal matka – järvimaisema

Postauksessa näkyvä Dingbats Pro -muistikirja on saatu Vihkokaupalta.

Tervetuloa taas mukaani, kun sukellan art journalin ihmeelliseen maailmaan. Tällä kertaa halusin pitkästä aikaa päästä maalaamaan ja hetken pohdittuani guassien ja akryylien välillä päädyin kaivamaan akryylivärini kaapista. Koska oma maalaustaipaleeni on suhteellisen alkutekijöissään (varsinkin näin pitkän tauon jäljiltä) kulutin hetken aikaa YouTubessa ja katselin erilaisia helppoja maisemamaalausvideoita inspiraatioksi ja tekniikan tueksi.

Aloitin työn sekoittelemalla hieman sinistä ja valkoista akryylimaalia ja maalasin taustan leveällä siveltimellä. Ylhäältä alas väri vaaleni ja taas ihan alaspäin mennessä tummeni. Näin jälkiviisaana maisemasta olisi tullut rauhallisemman näköinen vielä vaaleammalla sinisellä, mutta tämäkin toimi onneksi varsin kivasti. Hieman keskivälin alapuolelle sekoitin vaalean keltaista, jolla saatiin hieman auringon hehkua niin taivaalle, kuin tulevaan järvikohtaan. Pieniä valkoisia yksityiskohtia sinne tänne ja tummemmalla sinisellä muutamia siveltimenvetoja tuomaan vedelle liikettä.

Kun tausta oli kuivunut tarpeeksi, rajasin linjan washiteipillä. Sekoitin hieman tumman vihreää ja lähes mustanruskeaa maalia ja lähdin tuputtelemaan sitä metsäksi. Saatuani mieleiseni muodon sekoitin hieman vaaleampaa vihreää joukkoon ja lisäilin sitä sinne tänne saadakseni hieman syvyyttä metsään. Lisäsin myös samaa sävyä sivun alareunaan nurmikoksi, koska alareunan vesi ei pienistä korjausyrityksistäni huolimatta miellyttänyt silmääni. Onneksi akryylimaaleja on helppo kerrostaa niin pitkään, että mieluisa lopputulos syntyy!

Seuraavana sekoittelin itselleni tumman ruskeaa, joilla lähdin tekemään oksia sivun reunasta kurottautumaan. Olen jostain syystä aina kammoksunut oksien tekemistä, ne näyttävät kaikkien muiden tekemämä niin vaivattomilta ja kauniilta. Omat oksani tuppaavat näyttämään todella tönköiltä, lieneekö vain harjoituksen puutetta.

Seuraavana oli vuorossa lehtien maalaus. Tässäkin sekoittelin hieman itselleni sopivia sävyjä ja lehtiä maalasin lopulta kolmessa eri vihreän väreissä. Tuputtelin lehtiä oksien mukaisesti, kuitenkin laajentaen niitä myös isompien oksien / runkojen luo samalla täyttäen tyhjää tilaa. Viime kerralla, kun maalailin lehtiä tein sen virheen, etten jättänyt lähes lainkaan taustaa näkyviin. Siitä oppineena tämä onnistui mielestäni suht hyvin. Lisäilin lopuksi vielä pieniä valkoisia yksityiskohtia veteen ja maalaus oli valmis.

Tätä oli lopulta yllättävän rentouttava tehdä. Harmi, ettei minulla ole enää ihan samalla tavalla aikaa maalaamiseen kuin ennen, mutta toivottavasti saan sitä itselleni jatkossa järjestettyä. Kuten jo alussa sanoin oma maalaustaipaleeni on edelleen ihan lapsenkengissä, mutta harjoittelemalla ja hyödyntämällä tutoriaaleja taidot onneksi karttuu. Muistikirjan pinta jämähti taas muutamista kohdista suojateippiin, mutta se ei onneksi ole joka kertaista ja usein tätä tapahtuu vain pieneltä alueelta.

Tuttuun tapaan voit lukaista sarjan aiemmat osat täältä. Ihanaa päivää juuri sinulle!

– Laura S.