Avainsana: maniaperhe

Puuropaketista kollaasikirjaksi

Eräänä sateisena päivänä selailin YouTubesta ideoita tuunailuihini ja päädyin lopulta katsomaan useampia videoita aiheesta ’cluster book’. Olen tehnyt aiemmin pieniä paperikollaaseja kuittirullan paperisuikaleeseen ja käyttänyt sitten niitä koristeina esimerkiksi päiväkirjassa ja minijournalissa. Joitakin päiviä myöhemmin keittiön työtasolla lojui tyhjinä pikapuurolaatikko sekä koirien madotuslääkerasia ja niistä se idea sitten taas lähti aika vauhdikkaasti liikkeelle.

Papereiden sidonta kansiin oli myös aivan uutta, mutta minulla oli vahva mielikuva ja luottamus prosessiin. Sivujen paperiksi valitsin ensimmäiseen kokeiluuni ikivanhan puhelinluettelon keltaisia sivuja. Tuunailuuni ei kuulu millintarkka mittailu, vaan työskentelyni etenee hyvinkin vauhdikkaasti ja teen luovia ratkaisuja työn edetessä. Kansien koko määräytyi repimieni sivujen puolittamisen jälkeen.

Tein repimistäni sivuista neljä nippua, joihin tein valmiiksi reiät sidontaa varten. Siinä käytin apuna tuollaista suikaletta ja harpin terävää piikkiä.

Sidoin niput ompelemalla ne erilliseen pahvisuikaleeseen, jolloin langat eivät tule näkyviin tuonne kannen selkämykseen. Tämä suikale tulee kätevästi siitä yhdestä sivusta, joka rasiasta alussa leikataan pois. Kavensin sitä vain aavistuksen, jotta mahtuu mukavasti paikoilleen.

Kannet päällystin skräppipapereilla. Tähän jäi vielä opettelemista seuraavaankin kertaan, että kuinka saa kaikki liimaukset siististi ja niin, että paperit eivät tuntuisi kiristävän kannen taitoksia. Sitten vain liimasin ’sidontasuikaleen’ kannen selkämykseen tukevasti kiinni.

Pienempi kirjanen sai sivunsa vanhasta kirjasta ja niille tein myös irrallisen sidontapahvin.

Kansien päällystäminen oli helpompaa pienemmässä koossa, mutta nuo taitoskohdat aiheuttivat edelleen päänvaivaa. Pitänee katsella vielä jokunen YouTube-video!

Lopputulokseen olen kuitenkin ihan tyytyväinen ja voi olla, että tulee katseltua tyhjeneviä rasioita ja laatikoita aivan uusin silmin ennen kuin ne päätyvät saunankiukaan sytykkeiksi.

Ideana tässä kollaasikirjassa on se, että kollaaseja tehdään vain toiselle puolen sivua. Näin sieltä pystyy sitten repäisemään tai leikkaamaan haluamansa kollaasin irti. Mutta se taitaakin sitten olla uuden postauksen aihe.

Aurinkoisia tuunailuhetkiä sinulle, Sirpa

DIY-leimasimet postiteemalla

Ompeluprojektien, taaperoarjen ja helteen keskellä iski vihdoin inspiraatio alkaa tekemään ekaa omaa leimasinta. Onhan ne välineet olleet tuolla kaapissa jo reilu kaksi vuotta odottamassa. Enää en muuten tunne huonoa omaatuntoa erilaisten askartelu- ja käsityötarvikkeiden jemmaamisesta kuten joskus aiemmin kovasti koin – kyllä ne kuitenkin ihan oikeasti joskus tulee käyttöön! Ainakin yleensä (jemmatuista liikuntavälineistä en voi aina sanoa samaa).

Reilu kaksi vuotta sitten tosiaan innostuin, että olisipa mainiota tehdä itse leimasimia, tuolloin jopa ajattelin, että sittenhän ei tarttisi niitä ostaa ollenkaan (joo, hehe). Niinpä tuli sitten välineet ostettua. Kaiverrusvälineet, U-kaivertimen ja V-kaivertimen, sekä Olfa precision cut -veitsen tilasin Etsystä lovesprouts-kaupasta (kirjoitushetkellä kauppa on tauolla).

Leimasinlevyjä tilasin samasta paikasta, tuollaisia vähän paksumpia, jotka eivät välttämättä kaipaa taustalevyä tms. ja ovat siistin ja pätevän näköisiä ihan itsessään. Näitä en ole vielä ottanut käyttöön, kun haluan harjaannuttaa käsialaani ensin edullisempiin ja helpommin saatavilla oleviin ohuempiin Essdeen levyihin. Niitä on saatavilla useammista suomalaisista taide- ja askartelukaupoista. Samalta merkiltä on saatavilla myös työkaluja, mutta itse halusin mielummin puuvartiset kaivertimet, jotka ylipäätään vaikuttivat jotenkin pätevämmiltä. Liekö sitten mitään varsinaista eroa kuin varren materiaali, en tiedä.

Luonnostelin ensin pari erilaista posti-aiheista kuvaa, joista kysyin Kalenterimanian fb-ryhmässä suosikkia mistä aloittaa. Etana oli yksiselitteinen suosikki, joten siitä sitten aloitin. Ensimmäinen vaihe oli siis kuvan piirtäminen leimasinlevyyn – tässä vaiheessa olin tyytyväisenä unohtanut, että leimasimesta saatava kuva tulee tietysti paperiin peilikuvana, onneksi muistin tämän sentään ennen tekstin kaivertamista! Tekstin jäljentämisessä peilikuvana hyödynsin paksumpien levyjen mukana tullutta leivinpaperimaista paperia, jolla sai jäljennettyä tekstin levyyn. Ensin kirjoitin sen oikein päin, käänsin paperin ja laitoin leimasimen päälle ja kirjoitin samasta kohtaa läpi uudestaan, jolloin alkuperäinen kirjoitus jäljentyi levylle. Mietin, että onkohan tuo paperi jotain erityistä laatua vai mahtaisiko tavallinen leivinpaperi toimia samalla tavalla? (Toisen leimasimen teossa tätä kokeilin ja sehän toimi!)

Ensimmäistä leimasinta kaivertaessa käytin oikeastaan ainoastaan tuota U-kaiverrinta sekä veistä. Tekstistä tein hieman paksumman, sillä pelkäsin muuten kaivertavani sen vahingossa rikki. Ohuempikin jälki on kyllä mahdollista, jos on harjoittunut ja tarkkakätinen! Luulen, että tuo paksumpi (ja pehmeämpi?) levymateriaali saattaa olla myös helpompi kaivertaa tarkkaan kuin Essedeen. Varmaksi en tässä vaiheessa osannut vielä sanoa, kun en ollut niitä hennonnut vielä kokeilla.

Kaivertamisesta tuli mieleen ala-asteen linotyöt (joiden lomassa sain jollain ihmeen tavalla sormet ihan verisiksi) ja leimasinlevyt olivat ihanan tottelevaisia ja pehmeitä linolevyihin verrattuna. Hetken työskentelyn jälkeen (ja asiaa parin vuoden ajan silloin tällöin tutkittuani ja hauduteltuani) totesin sen tosiaan olevan kätevintä ensin leikata veitsellä viivojen reunat vinoon (kts. kuva) ja sen jälkeen U-kaivertimella kaivertaa alueet tyhjiksi. Leikkausvaiheessa kääntelin työtä sen mukaan, että sain joka kohtaan leikkauksen kallistukset oikein. Ohuet kaiverrettavat kohdat leikkasin kokonaan veitsellä.

Jälkikäteen ajateltuna olisin voinut jättää etanan kuoreen noita viiruja, mitä nyt leimasimessa erottuu, vaan ei leimautussa kuvassa. Alkuperäisenä ajatuksenani tosin oli, että kuoren voisi leimattuna värittää, jolloin enemmät täyteviirut eivät olisi ehkä sopineetkaan. Viimeisenä leikkasin leimasimen muodon levystä, sekä siistin reunoja veitsellä ja kaivertimella. Omaan makuuni tuo levy on vähän ohut, ja sen voisi mahdollisesti liimata esim. puulevyyn, jos saisin joskus sopivan tehtyä.

Seuraavan leimasimen tein sitten tuollaisesta paksummasta levystä. Tässä käytin vallan V-kaiverrinta sekä veistä. Halusin vähän myös testata, että kuinka ohutta tekstiä pystyy tekemään – tuo pienempi teksti ei kylläkään tuolla tavalla negatiivisena näy erityisen hyvin, luulen että toisinpäin varmaan toimisi paremmin (tausta kaiverrettuna pois eikä teksti). Mutta siinä tulee toki sitten se haaste, että ohuen tekstin ympäriltä kaivertaminen on vaikeampaa ja tähän ei vielä rohkeus mulla riittänyt. Ihan kiva tästäkin tuli pienen tekstin vähän huonosta erottumisesta huolimatta, ja materiaali on tosiaan itselle miellyttävämpi kuin tuo ohuempi ja kuten arvelin, helpommin hallittavissa kaiverrusvaiheessa eli helpompi saada siistiä ja pikkutarkkaa jälkeä.

Anja Hausen
Instagram @elonsyli