Avainsana: Oma aika

Oma aika palautumiseen

Postaus toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Tuuliplans kanssa.

Ihanaa toukokuun viimeistä maanantaita. Enää muutama hassu päivä ja ollaan kesäkuussa, kesäloman ensimmäiset kaksi viikkoa häämöttävät jo nurkan takana. Viikosta ei voi tulla muuta kuin hyvä.

Kolmivuorotyössä viikot eivät koskaan ole samanlaisia. Vietät vapaapäivää yleensä silloin, kun muut ovat töissä ja olet töissä silloin, kun muut ovat vapaalla. Joudut suunnittelemaan elämää viikkoja eteenpäin, vaikka todellisuudessa et ole varma mitä huomenna tapahtuu. Et aina tiedä mitä viikonpäivää elät ja saatat toivottaa hyvää viikonloppua maanantaina. Kuulostaa kaaottiselta, sitä se välillä onkin. Alkuvuosi on töiden osalta ollut melkoista pyöritystä ja toivon todella, että kesää kohti kaikki helpottuu.

Silloin, kun tunnen tarvitsevani nollausta istahdan työpöytäni ääreen, käännän kalenterista tyhjän aukeaman eteeni ja laitan lempisoittolistan soimaan. Voisin viettää tunteja kalenteriani hypistellessä ja välillä näin todella tapahtuukin. Musiikki vaihtuu taustalla pyörivään sarjaan samalla, kun pinsetit irroittaa tarran arkista ja katse etsii sille sopivaa paikkaa. Pienikin hetki kalenterin kanssa vaikuttaa suuresti omaan mieleen ja töistä palautumiseen.

Oma aika voi olla mitä tahansa mielekästä tekemistä joka vie ajatukset pois sen hetken kaaoksesta. Mieli tarvitsee aikansa palautumiseen ja se palkitsee, kun aikaa antaa.

Bisous Janita

Ps. Koodilla NANNA20 saat -20% Tuuliplansin tilauksesta ja mainitsemalla (Nanna) viestikentässä saat vielä mukaasi mun ihanan freebien.

Päiväkirjan kirjoittamisesta

Kirjoititko lapsena päiväkirjaa? Oletko suunnitellut uudestaan kirjoittamisen aloittamista? Tekee mieli kirjoittaa, mutta mistä? 

Aloita kevyesti ja  yhdellä rivillä, yhdellä virkkeellä, vaikka päivän säätilasta. Ei ole pakko, mutta se voikin olla yllättävän kivaa ja kiinnostavaa, saa kirjoittaa! Kirjoita itsellesi, ei muille. Mitä teit, missä kävit, mitä ajattelit? Mitä luit, minkä elokuvan tai sarjan katsoit? Mitä hauskaa kissasi tai lapsesi teki? Mitä muistit? Mitä kuulit, näit, haistoit? Mitä yllättävää näit?

Kun olet kirjoittanut jonkin aikaa, saatat huomata, että  tekee mieli kirjoittaa enemmän ja erilaisista asioista, joskus myös vaikeista. Kun aloitat, et välttämättä tiedä, mistä aiot kirjoittaa. Ajatukset selkiytyvät. Muisti ja muistot ovat ihmeellisiä. Jostain muistin jokin aika sitten Jan Garbarekin ja The Hilliard Ensemblen levyn Officium (1994) ja siihen liittyvän tilanteen: 

”Eräänlainen munkkien kuoro. Seesteinen. Sitä ollaan ilmeisesti kuunneltu uutenavuotena  1994 L:n luona. Olen etsinyt tätä levyä. Meitä oli 4 tyttöä. Oli hyvä seura ja ruoka. Perunavalkosipulikohokas oli kai liian kauan uunissa, siitä tuli perunalätsäkäs. Vodka jäätyi pakastimessa. Käytiin Senaatintorilla katsomassa ilotulitusta. En viihtynyt ruuhkassa.”

Toivottavasti voit kirjoittaa rauhassa ilman pelottavaa ajatusta ei-toivotuista lukijoista. Kirjoitat itsellesi. Käsialan ei tarvitse olla täydellistä, ei elämäkään ole. Vedä sotkun yli viiva tai liimaa tarra tai kuva sen päälle.

Koronakeväällä 2020 aloin kirjoittaa enemmän, pitkästä aikaa. Kirjoitin usein heti työpäivän jälkeen, istuin vähän aikaa sohvalla ja kirjoitin. Joskus kirjoitan heti aamulla, jos unen tunnelma on ollut muistettava ja voimakas. Toisinaan otan päiväkirjan mukaan, jos tiedän, että on aikaa tai innostusta kirjoittaa työmatkalla tai iltapäivällä vaikka kahvilassa.

Kirjoita sinulle parhaiten sopivana aikana ja sopivassa paikassa.

Tämän tekstin luonnoksen kirjoitin keskustan kahvilassa, työpäivän jälkeen, käsin päiväkirjaan, joka sattui olemaan mukana. Istuin pyöreässä isossa pöydässä, jonka keskellä on puu. Pöydän toisella puolella istui kaksi lukioikäistä tyttöä tekemässä läksyjä. Pöytä oli sopivan  iso, he saivat olla omassa rauhassaan ja minä omassani. Pöydissä oli kynttilöitä, läppäri-ihmisiä, kirjan lukijoita. Ihana puheensorina taustalla.

Aloita. Valitse kiva vihko tai muistikirja. Vai kirjoitatko sittenkin tabletilla tai läppärillä? 

Hyviä kirjoitustuokioita.

~ Tuulikki