Avainsana: suvi

Perjantaipäiväkirja – Suvi

Moikka taas päiväkirja. Tai no. Siitä onkin ilmeisesti yli vuosi, kun olen viimeksi tätä päiväkirjaa kirjoittanut. Osuvaa sinänsä, kun fyysinenkin päiväkirja olisi saattanut jäädä samalla lailla hunningolle. Kerroin ensimmäisessä perjantaipäiväkirjassani matkastani AD/HD:n kanssa. Tällä kerralla voisin kertoa, mitä mulle kuuluu just nyt ja miten mulla sujuu.

Olen nyt palannut äitiyslomalta osa-aikaisesti työelämään. Nyt ainakin kesän loppuun asti nautin vielä neljä päivää viikossa lasten ja aviomiehen kanssa kotona olemisesta, ja toisaalta myös nautin kolme päivää viikossa töissä käymisestä. Työelämä tuntuu nyt todella hyvältä, raskaalta, mutta hyvältä. Tiedostan erittäin hyvin, että viisipäiväinen työviikko olisi minulle vielä tässä vaiheessa liian raskas. Huomaan, että työpäivien jälkeen energiat ovat matalalla ja siksi yritän pitää ”vapaa-ajan odotukset” sitäkin matalammalla. Käytän sitten yleensä ensimmäisen vapaapäivän tiskeihin, pyykkeihin ja yleisen siisteyden etsimiseen. Vastaavasti myös ”viimeinen vapaapäivä” kuluu osittain tulevan kolmen päivän valmisteluun; etsin valmiiksi kaikille puhtaat sukkaparit, vaatekerrat ja niin edelleen. Vapaa-ajalla meidän pieni perhe yleensä viettää aikaa kotona, lasten isovanhempien luona tai (no liian vähän) ystäviä nähden. Kevät on hiljalleen alkanut ilmoittaa tulostaan ja kuraleikit on kovinta huutoa tällä hetkellä. Meillä lähestyy kovaa kyytiä nyt myös kuopuksen 1-vuotissynttärit – itseasiassa ne ovat täsmälleen tällä päivämäärällä, kun tämä postaus tulee julkiseksi. Kamalaa!

Kalenteriharrastus on edelleen rakkain ja tärkein harrastukseni neulomisen ohella, ja pyrin käyttämään jokaisen inspiraation hippusen käsillä tekemiseen. Kalenteri, tarravihko ja kynärepertuaari kulkevat mukanani kaikkialle.

Summa summarum-Suma: Olen tyytyväinen. Ruuhkavuodet ovat joskus armottomia, mutta silti en vaihtaisi juuri mitään ainakaan entiseen verrattuna. Elämä on tosi jees haasteineenkin.

Suvi

Kirje vuodelle 2024 – Suvi

Jaahas.

Sillä sanalla aloitan, kun kysytään tulevan (jo kuluvan) vuoden fiiliksistä. Jaahas. Nyt eletään ”jo” helmikuuta, mikä tarkoittaa omalla kohdallani, että vuosi on toden teolla lähtenyt jo käyntiin. Henkilökohtaisessa elämässä asiat hakevat hieman uomiaan ja meidän perheen naisväki totuttelee taas osa-aikaisesti päiväkotiin; niin hoidokkeina kuin hoitajanakin. Mitään kummallista spektaakkelia en odota tältä vuodelta, ja oikeastaan jopa toivon kaikista eniten, että saattaisin elää tasaisen paksua ja harmaata arkea niin pitkään ja paljon kuin mahdollista. Soisin kaikkien läheisteni pysyvän terveenä, tai ainakin niin terveenä kuin mahdollista. Itselleni toivoisin yhä jatkuvaa kehittymistä ja edelleen kuntoutumista AD/HD:n kanssa, mutta myös armoa ja höllentämistä.

Tänä vuonna haluaisin löytää sisäistä rauhaa ja omaksua tunteen siitä, että minä olen minun elämäni ohjaimissa. Usein ajaudun tilaan, jossa elämä vie ja minä valun perässä. Nyt haluan saada fokuksen asetettua ja pidettyä siinä, että minun oman elämäni langat ovat minun käsissäni.

Mitä tähän kalenteriharrastukseen tulee, on varmasti eniten siunaus, että on haksahtanut tällaiseen lajiin. Kun muistettavia, tehtäviä ja tapahtuvia asioita sekä kaikkea muuta on yllin kyllin, on jo joku ajatus siitä, miten, mihin ja miksi merkataan jotkin asiat. Aion vakaasti pysyä Note Minissäni, mutta töihin olen ottanut ”työraamatuksi” ison viivoitetun muistivihon, jossa on jaoteltuna söpöillä tabeilla eri osiot. Ja totta tosiaan, löysät on otettu pois. Työelämään paluu toi tullessaan myös opintoja ja ehkä vähän sellaista toivottuakin ”rotia”, puhtia. Välillä päivät venyvät varmasti ympäripyöreiksi, mutta näiden päivien vastapainoksi on vielä onneksi enemmän vapaapäiviä, joina keskittyä palautumiseen ja oman pienen perheemme arkeen. On aikaa nähdä läheisiä, kahvitella ja herkutella. Toivon myös, että tämä vuosi elvyttäisi taas vähän Kalenterimanian miittiskeneä ja päästäisiin taas hipelöimään toistemme tinkelitankeleita ja kalentereita oikein olan takaa.

Joten hei, 2024, please be gentle!

Suvi