Avainsana: ylläpidon haastepostaus

Kalenterimatkani – Terhi

Ihanaa torstaita kaikki! On minun aikani tarttua torstain haasteeseen. Muiden ylläpitäjien kalenterimatkasta voit lukea täältä.

Minun kalenterimatkani on alkanut jo teini-ikäisenä, jolloin tutuiksi tulivat niin Pop&Rock- ja Demi-kalenterit. Tuunailin kansista oman näköiseni, kun valmiit kuvat eivät miellyttäneet itseäni. Oli myös Soodaa ja kalenteria, jossa sai itse valita kannen kuvan sekä yksi Karvinen-kalenteri! Eli voisi sanoa kalenteriharrastuksen alkaneen vuonna 2003!

Värikoodaus tuli tutuksi Ajaston Wega-kalenterin kanssa ammattikorkeaopintojen aikana. Usean vuoden ajan, ehkä kahden tai kolmen, ostin Wegaan uudet sisukset ja käytin kansia uskollisesti. Sitten löytyi Personal Planner! Oi sitä riemua, kun sai itse suunnitella kalenterin ja sen kannet. Kansiin päätyikin kollaasi tärkeistä ihmisistä ja asioista, joista olin kiitollinen.

Kalenterimanian löytymisen aikaan mulla oli käytössä sekä Personal Planner että Bullet Journal, jota tein itselleni sopivin metodein. Pian saapuivatkin kaikki muut kalenterit kokeiluun. Heidi Swapp, Travelers Notebook, Happy Planner ja Glitterin kalenteri. Sitten löytyi Burden Life Planner ja Ajaston ihana Project 365, jotka palvelivat hyvin. Mutta voi sitä onnea, kun ensimmäisen kerran löysin Happy Plannerin ja huomasin, että sitä oli vielä saatavana eri kokoisina! Voisi sanoa, että elin kalenterikriisin keskellä tietämättä, mikä oikeasti olisi se mun juttu.

Monen kokeilun jälkeen se hahmottui. Ymmärsin, etten voisi tulla toimeen vaakapäivien kanssa, vaikka niitä kokeiluja on tasaisesti kokeiltukin. Viimeisimpien vuosien kalentereista parhaiten itselleni ovat sopineet kalenterit, joissa on sivu päivälle tai pystynäkymä. Nämä yksityiskohdat tuskin tulevat muuttumaan seuraavienkaan vuosien aikana. Mukana on kulkenut vaihtelevasti myös erilaisia muistikirjoja ja vihkoja, jotka ovat sisältäneet päiväkirjoja, erilaisia kokeiluja, listoja sekä tällä hetkellä kalenterimaisia piirteitä päivälistausten muodossa.

Se oma tyyli koristella ja merkitä asioita ylös, muuttui myös vuosien aikana. Tarrahuumassa tarroja oli joka lähtöön ja kaikki merkittiin värikoodauksen jälkeen tarroilla. Oli pyykki- ja tiskitarraa, salitreeneille omat tarransa, tarrat työlle ja vapaa-ajalle. Kun siihen tarrojen maailmaan löysi, oli sieltä vaikea päästä pois. Mutta kaikki tämä washiteippeineen ja muunlaisine koristeluineen on tuonut minut tähän hetkeen. Oma tyyli muuttuu ja muovautuu silti kokoajan, mutta peruspilarit ovat ehkä jo hallussa. Saattavat nekin muuttua tässä lähivuosina.

Tietysti kalenterimatkaani varjostavat mielenterveyden keikkuminen, elämään kuuluneet muutokset ja oman tiensä etsiminen. Mitä mä haluan tehdä, mitä mä oikeastaan olen ja mihin haluan keskittyä. Näkyvät ne kalenterissakin erilaisina kokeiluina, pitkinä tyhjinä jaksoina sekä ostomaniana, kun kaikki oli saatava. Onneksi ainakin ostomaniasta on päästy, vaikka kokeilut tuskin loppuvat koskaan ja tyhjät jaksot ovat osa elämää. Siltikin tämä 20 vuoden kalenterimatka on ollut opettavainen, ihana ja täynnä oivalluksia, kohtaamisia sekä onnistumisia.

Halauksin, Terhi

Kalenterimatkani – Janita R.

Ylläpidon seuraavan torstaihaasteen pääsen aloittamaan minä. Tällä kertaa pohdimme omaa plannerointityyliä ja sen kehitystä. Lähdetäänpä siis havisuttelemaan vähän historian lehtiä mun kohdalta!

On oikeastaan aika hauskaa selailla vanhoja kalentereita opiskeluajoilta, oikein harmittaa tieto kaikista niistä lukiokalentereista joita ei enää ole tallessa. Tuolloin käytin paljon Stabiloita ja doodlailin merkintöjen viereen. Olisin mielelläni ottanut kuvan näiltä ajoilta, mutta minkäs teet! Lähdetään siis liikkeelle korkeakouluaikojen kalentereita. Pääsääntöisesti ne olivat mulla A5 -koon lukuvuosikalentereita, melko pelkistettyjä pystypäiväleiskalla jotta sain lukujärjestyksen, deadlinet sun muut mahtumaan ja selkeästi näkyville yhdellä vilkaisulla. Eli koulu ja funktuonaalisuus näkyi pitkälle. 

Välissä tuli kokeiltua bujoilua ja latasin siihen kauheat odotukset visuaalisesti kauniista kokonaisuudesta, unohtaen kokonaan pohtia mitä mä kokonaisuudesta tarvitsen. Sinne se kokeilu jäi alkutekijöihinsä koska en oikein koskaan saanut hommaa toimimaan. Olin myös tyytymätön siihen miltä lopputulos näytti. Sen voisi huoletta laskea omalta kohdalta epäonnistuneeksi kokeiluksi. Kuten ehkäpä myös (lukuisat) tarvikkeet joita on tullut ostettua niihin juuri sen jälkeen koskematta. Näihin kuuluu omalla kohdallani erityisesti kitit joita en koskaan oppinut käyttämään. Silti omistan niitä ihmeen paljon.

Bujon jälkeen tartuin Traveler’s notebookiin eli TN:n ja se kokonaisuus toimi mulla opiskellessa oikein hyvin. Kalenteri palveli taas omia tarpeita. Sain kurssimuistiinpanot ja kalenterimerkinnät yhdessä paketissa! TN:n kohdalla olin löytänyt tieni ryhmään ja asiat jotenkin loksahteli paikalleen. Hoksasin että jos haluan hommaan visuaalisuutta niin sen ei tarvitse tarkoittaa tarroja ja krumeluureja kalenterin sivuilla. Persoonaa kun voi ilmaista myös kansia koristelemalla.

Vuosien varrella tyyli on tavallaan muuttunut toki, mutta tässä entisiä plannereita selaillessa vahvistui myös ajatus siitä että olen löytänyt sen oman tyylini tehdä jo ajat sitten. Funktionaalinen ja minimalistinen tyyli toimii mulle parhaiten. Nykyään tekemisessä on myös ehkä enemmän rentoutta ja pienillä asioilla leikittelyä. Rentouden kautta on kasvanut myös halu kokeilla uusia asioita – enkä ihan samalla tapaa enää edes pelkää epäonnistumista. 

Miten teidän tyyli on ajan saatossa kehittynyt?

-Janita R.