Kategoria: DoubleTuesday

Kalenterimanian jäsenen kirjoitelma tiistaisin. Joskus jopa kaksi! Tuplatiistai!


marras
2023

Hello, Greetings from Helsinki eli kuinka Postcrossing vei sydämeni

categories: DoubleTuesday

Kun löysin Postcrossingin, minusta tuntui kuin olisin tullut kotiin! Muutkin rakastavat kortteja, niiden saamista, kirjoittamista ja lähettämistä! Muillakin on vaikka kuinka paljon postikortteja, koska hekin ovat ostaneet niitä aina.

Liityin Postcrossingiin tammikuussa 2010. Näin Facebook-kamuni postauksen hänen saamistaan Postcrossing-korteista. Liityin heti. Vähän jännitti, että onko tämä järkevää tai edes turvallista. Siitä on nyt 13 vuotta aikaa. Olen saanut postilaatikkooni 3000 postikorttia 72 maasta, saman verran olen myös lähettänyt kortteja 79 maahan.

Kiitokset tästä hullutuksesta kuuluvat portugalilaiselle Paolo Magalhãesille. Paolon opiskeluprojekti ja rakkaus postikorttipostiin yhdistyivät vuonna 2005 Postcrossing.com-projektiksi. Idea on yksinkertainen: Lähetetään ja saadaan postikortteja Postcrossing.com-sivuston kautta. Postcrossing on ilmainen käyttää. Halutessaan saa tehdä vuotuisen lahjoituksen, mutta se ei ole edellytys käytölle.

Lokakuussa sain 33 korttia ja lähetin 26 korttia. En kerää mitään tiettyä genreä. korttilajia. Perustoiveeni on turistikortti, joka voi olla vanha. Postcrossingissa toive on toive, ja vastaanottaja saa lähettää sellaisen kortin kuin haluaa. Yleensä lähettäjä pyrkii kuitenkin lähettämään toivotun
kaltaisen kortin. Postcrossingin kieli on englanti, mutta saa kirjoittaa muillakin kielillä. Kääntäjät, kuten Google kääntäjä, toimivat mallikkaasti. Niillä pärjää mainiosti.

Olen miettinyt, mikä Postcrossingissa on niin koukuttavaa, että melkein joka viikko lähetän postikortteja? Nykyään lähetän vain viisi korttia viikossa, sillä haluan nautiskella korttien tekemisestä.

Ihmiset! Kun saan osoitteen, luen ensimmäiseksi vastaanottajan profiilin, jossa hän kertoo itsestään ja mahdollisista korttitoiveistaan. Tämä on kiva tyyppi! Oho, onpa meidän elämässä on paljon yhteistä! No vau, miten kiinnostava ihminen! Tälle on helppo valita kortti! Vastaanottaja kiitokset onnistuneesta kortista lämmittävät sydäntä ja sielua. You made my day! No, kieltämättä joskus herää toisenlaisiakin tunteita.

Kortteja, postimerkkejä, teippejä, kyniä, taittoluu, sakset ja lyijykynä. Postikorttien hinnat vaihtelevat, mutta myös tarjouksia ja löytöjä on helppo tehdä. Yhteisö jakaa vinkkejä hyvistä tarjouksista, myös postimerkeistä.

Kortit! Rakastan kortteja: Haravoin ja skannaan automaattisesti paikat, joissa myydään kortteja. Kiusaus ostaa kortteja on suuri, mutta pidän korttivarastoni tietoisesti kohtuullisena. Lähetän mieluiten kotimaisia kortteja. Ehdoton suosikkini on Kehvola, jolla on parhaat kuvittajat. Timo Mänttärin Helsinki on aito ja hauska. Toinen suosikkini on Hartikka Cards & Posters. Ette voi edes arvata, kuinka moni toivoo kortteja Helsingin ratikoista tai metrosta. Kirppiksiltä etsin vintagekortteja. En ole ainoa postcrossari, joka toivoo esimerkiksi vanhaa postikorttia valtioista, joita ei enää ole olemassa.

Halloween-viikolla osallistuin miittiin Espoossa. Mustavalkoinen kuva on Ismo Höltön vappu vuodelta 1963. Kirjoitan korttiin nimen ja osoitteen Tombow Fudenosuke-tussilla, tekstin kirjoitan ohuella Artline Fineliner Drawing System -tussilla.

Tuunailu! Se on tullut Poscrossingiin isosti viimeisen viiden vuoden aikana. Siksi minullakin on aivan liikaa washiteippejä ja tusseja. Viimeisin villitykseni on laittaa leveä washi-teippi kortin yläreunaan. Kortin pakolliset osat, ID-numeron ja päivämäärän teen pyöreäksi graafiseksi elementiksi. Vastaanottajan nimen kirjoitan hand letteringillä. Your handwriting is amazing! Osoitteen ja varsinaisen tekstin tekstaan. Tiesittekö, että kaunokirjoituksen lukeminen alkaa olla monelle mahdotonta. Naurattaa sisäisesti, kun ajattelen kirjoittavani fraktuuraa.

Olen saanut korttien kautta useamman ystävän myös maailmalta. Emme ole koskaan tavanneet, mutta vaihdamme kortteja ja viestejä. Pitkäaikaisimpaan postcrossing-ystävääni olen tutustunut yli kymmenen vuotta sitten. Suomesta olen saanut Postcrossingin bonuksena kavereita ja jopa ystäviä. Kieltäydyn ehdottomasti ajattelemasta, kuinka paljon olen käyttänyt aikaa ja rahaa postimerkkeihin, -kortteihin, tusseihin ja japanilaisiin washi-teippeihin. Se on ollut kaiken hauskuuden arvoista!

Postimerkit ovat mahtava somiste! Postcrossarilla on yleensä hyvät varastot myös merkkejä, joita ei enää ole myynnissä postissa. Postimerkkiliikkeet tarjovat postituoreita vanhempia merkkejä aika säännöllisesti myyntiin esimerkiksi Postcrossing Finland -sivustolla.
Postimaksu ulkomaille on 2,50 euroa, kortti menee perille myös kotimaan 2,30 euron merkillä.

Yhteisöllisyys! Tämä oli ihana yllätys. Ensimmäiseen miittiin pääsin vasta kesällä 2020. Olisi pitänyt mennä aikaisemmin. Tänä vuonna olen ollut jo useassa miitissä pääkaupunkiseudulla. Miitissä kahvitellaan, tavataan ja jutellaan kaikesta maan ja taivaan välillä – ja allekirjoitetaan isot pinot erityisiä miittikortteja.

Tuunasin ensimmäisen oman kalenterin Postcrossingia varten. Merkkaan sinne tulleet ja lähetetyt kortit, liimailen kivoja postimerkkejä ja muuta efameraa. Postcrossing lähettää joka kuukausi tilastot korttiliikenteestä, mutta oma tilastointi jää kirjaan, joka kertoo millainen Posticrossing-vuosi oikeasti oli. Odotan jo niin tammikuuta, että saan ekan PC-kalenterin käyttöön.

Happy Postcrossings!
Terveisin, Sirkku (Siriku)

Näin ryhdyt postcrossariksi.
Rekisteröidy www.postcrossing.com-sivustolle. Keksi nimimerkki ja kirjoita esittelyprofiili. Kun perusteet on tehty, saat lähettää ensimmäisen korttisi. Järjestelmä arpoo sinulle ensimmäisen osoitteesi! And your postcard FI-44xxxxxx´ will go to… Lue vastaanottajan profiilin ja mieti, millaisen kortit lähetät hänelle. Tulokkaana saat ottaa viisi osoitetta, se tarkoittaa, että sinulla voi olla viisi korttia matkalla. Osoitteiden määrä kasvaa sen mukaan, kuinka paljon olet lähettänyt kortteja. Kun olet lähettänyt 50 postikorttia, saat ottaa kymmenen osoitetta. Kun korttisi saapuu vastaanottajalle, hän rekisteröi sen ja sinä saat viestin Hurray! Your postcard FI-44xxxxx has arrived! Nyt saat uuden osoitteen ja voit lähettää kortin. Postcrossing on turvallinen käyttää, se ei jaa osoitettasi kolmansille osapuolille. Ainoa, joka saa osoitteesi on henkilö, joka lähettää sinulle postikortin. Happy posticrossings!
www.postcrossing.com

https://www.facebook.com/groups/postcrossingfin
https://www.postcrossingyhdistys.fi/
https://www.kehvola.com/
https://www.hartikkacards.net/


marras
2023

Oma kirjaseni

categories: DoubleTuesday

En ole koskaan ollut valkoisten sivujen ystävä ja tämä on johtanut siihen, että olen vuorannut bullet journaleiden ja muistovihkojen sivut kuviopaperilla, jonka seurauksena vihko on ollut niin paksu, että selkä on pettänyt tai sivut ovat repeytyneet irti niiteistä. Aloin tekemään omia bujovihkoja traveler’s notebookin väliin, jotta saisin valmiiksi kuviollisia sivuja. Siitä se ajatus sitten lähti tehdä oma kirjanen/journal muistoille. Tykkään tulostella kuvia ja tehdä journal/mixed media/skräppisivuja omien valokuvien kanssa.

Tein tämän oman kirjasen kannet ihan elintarvikepahvipakkauksesta, joulukonvehtirasiasta. Leikkasin yhden sivun auki ja pienensin pakkausta haluamaani kokoon; päällystin kannet kuviopahvilla ja ompelin vihkoja sivuiksi. Sivuja kirjassa on noin 100. Kirjasen materiaalit ovat 99% suomalaisista askartelukaupoista tai kirpparilta. Käydään alla tarkemmin läpi miten kirjanen rakentuu ja vähän vinkkejä jos olet kiinnostunut tekemään oman ja mitä opin (eli älä tee niiin kuin minä tein). 

Ulkokansien kanssa aloitin selkämyksestä. Liimasin sen ensin ja sitten kansiin paperit. Kansien ulkopuolen päällystin Piatekin vähän paksummalla paperilla, jolloin kansiin tuli vähän enemmän tukea. Käänsin ulkopaperin kannen sisäpuolelle, niin kuin koulukirjoja kontaktimuovilla päällystettäessä. Liimaukseen käytin Erikeeperiä ja laitoin painoa päälle liimauksen kuivumisen ajaksi, jotta märkä liima ei saa pahvia käpristymään. Kannen koristelu oli vaikea päätös jota pohdin viikon. Lopulta päädyin laittamaan pätkän washia, tekemään vessapaperilla ja liimalla muottiin tarot -kortin (ja maalasin sen akryyliväreillä) ja palasen kosmetiikkapakkausta.

Sitten liimasin selkämyksen sisäpuolelle. Sisäpuolen selkämykseen käytin riisipaperia, jonka olen ostanut joitain vuosia sitten Tallinnan askartelukaupasta. Jos selän paperit ovat liian paksuja, ne repeävät, joten riisipaperi toisella puolella tekee selästä ohuemman ja taivutusta kestävän. Ja sitten vielä liimasin sisäkansien paperit, Craft Smithin paperia. Laitoin sisäkannen ja pahvin väliin nauhat, jotta kirjan saa sidottua kiinni. Sitten ompelin ompelukoneella kansien ympäri ja samalla ompelin sisäpuolelle taskut. Stanssasin selkään “2023”, tässä vaiheessa vielä kuvittelin, että tästä tuisi vuoden 2023 muistojournal. Kiinnitin taskut klemmarilla ompelun ajaksi kiinni. Tikkaus antaa kivasti tukea kansille, mutta ei ole mitenkään pakollista. Takakannessa ompelukone sai hepulin ja melkein sahasi pätkän selkämystä rikki, joten ompelin päälle pätkän nauhaa, jonka olen ostanut kirpparilta. Nauha menee reunan ympäri, eli se näkyy oikeinpäin sekä sisä- että ulkokannessa. Päälystin kannet decoupage -lakalla ja kiinnitin kulmiin metalliset kulmapalat.  

Tein neljä vihkoa kirjan sisään, jossa kussakin on noin 28 täysikokoista sivua + pienempiä paloja lisäksi, eli 14 paperia. En suosittele 14:ta paperia, se on aika vaikea ommella selkään. Seuraavaan kirjaseen aionkin tehdä useamman vihon, joissa on vähemmän paperia per vihko. Myös paksut askartelupaperit ovat hankalia ommeltaessa selkämykseen, suosittelen välttämään niitä, niin säästyy tuskailulta ja neulan katkeamisilta. Valmiit sivut ompelin selkämykseen neulalla ja langalla. Ennen ompelua tein piikillä reiät selkämykseen. Lankana kannattaa käyttää jotain paksumpaa lankaa, ei ompelukonelankaa. Itse käytin vahapäällystettyä lankaa, jonka olen joskus tilannut suomalaisesta askartelukaupasta. Tiedän, että jotkut käyttävät myös erilaisia kirjailulankoja. 

Olen kuviopaperihamsteri, enkä raaski käyttää suosikkipapereitani useinkaan, mutta päätin käyttää tähän kirjaan lempipapereitani, jolloin ne ovat aina minulla tallessa. Vihkoissa on sekä yksipuolisia, että kaksipuolisia papereita, täysikokoisia sivuja ja pienempiä paloja väleissä. En ommellut taskuja tai koristeita sivuihin, koska tämä jää itselleni. Sivuina on niin uusia kuviopapereita, että vanhoja kirjojen sivuja. Neljä vihkoani ovat vuodenaikojen mukaan. Ensimmäinen vihko on kevät, mutta koska Suomen kevät on mitä on, niin papereissa on sekä tummia kuviopapereita, että kasviaiheisia.

Sitten on kesävihko, johon valitsin suosikki kesäisiä papereita, kuten Graphic 45 kesäpapereita, ne ovat vain harmillisen paksuja. Kolmas vihko on syksy. Syksyyn käytin paljon Fabrika Decorun ihania kaksipuoleisia syyspapereita. Fabrika decorun paperit ovat myös hieman ohuempia kuin G45:n, joten niiden ompelu selkään on helpompaa. Viimenen vihko on talvi, Priman ja Söstrenen paperit, joilla sain ihanan hyisen aukeaman tehtyä.

Koko kirjan läpi teemana on tummat sivut, rakastan jalokivisävyjä ja tummia kukkakuoseja ja ne toistuvat vihkosta toiseen, vaikka vihkon vuodenaika muuttuu. Sivuina on myös yksivärisiä violetteja papereita, joita olen joskus onnistunut nappaamaan mukaan askartelukaupan alen jämälaarista todella edullisesti. Olen myös käyttänyt vanhojen kirjojen tekstisivuja, kuvasivuja ja karttakirjan sivuja. Minulle oli tärkeää, että kirjan sivut sopivat yhteen keskenään ja sivujen välillä on miellyttävä “flow”, eli yksikään sivu ei pistä liikaa silmään ja liukuu seuraavaan aukeamaan miellyttävästi. Olen joskus käyttänyt myös kirjepaperia tn-vihkoon ja nekin toimivat ja ovat kivan ohuita. Lopuksi kun olin ommellut sivut, solmin nauhat yhteen ja kiinnitin niihin helmiä ja muita tinkelitankeleita.

Nyt jo odotan innolla ensivuotta, jotta pääsen täyttämään kirjaani. Arjen valokuvauksen kanssa täytyy koittaa tsempata, se kovin helposti unohtuu. Minulla on kotona parempilaatuisia tarrapapereita, jotta voin tulostella kuvia niihin, eikä tarvitse lisätä kirjaan enempää paksuutta valokuvapaperilla. En halunnut tehdä kovin isoa kirjaa, koska koen kammoa isoja sivuja kohtaan, mutta ensi vuosi sitten kertoo, onko kirjanen liian pieni makuuni.  Oman kirjaseni jälkeen olen testaillut myös ohuiden puuvillakankaiden liimausta selkään ja sekin toimii. Koko kannen voi myös peittää kankailla. Mielikuvitus vain rajana. Jos haluat kysyä jotain tarkemmin, niin minulle voi laittaa viestiä somessa,  

Enni, @ghost.tv.planning

Tiktokistani löytyy kaksi lyhyttä videota kuinka kokosin tämän journalin. Instaan on tulossa flippivideo.