Avainsana: haastepostaus

Kalenteriharrastuksen kulmakivet – Janita R.

Tässä postaussarjassa ylläpito pohtii sitä, mitkä asiat ns. vaaditaan siihen, että tämä harrastus on ylipäätään mahdollinen. Aihe on tärkeä, koska helposti – etenkin aluksi – sitä hullaantuu kaikesta mitä meidän ihanat kauppiaat tarjoaa; haluaa kokeilla aivan kaikkea. Ja niin tavallaan kävi myös mulle. On siellä kaappien perällä jos jotakin hutiostoiksi laskettavaa. Nyt on kuitenkin mun vuoro kertoa teille, mitkä asiat on harrastukselle ne, joista en luovu.

Jaan kulmakivet omalla kohdallani kahteen kategoriaan: fyysiset asiat kuten tuunaustarvikkeet ja asiat jotka mahdollistavat inspiraation ylläpitämisen. Ensimmäiseen kategoriaan kuuluvat ehdottomasti (lempi)kynät ja hyvälaatuinen paperi. Periaatteessahan kirjoittamiseen riittää mikä tahansa vihko ja kynä, josta irtoaa vähän väriä, mutta käytännössä laadukas paperi ja omia mieltymyksiä vastaava kynä tuottaa mulle niin paljon iloa, etten ala tästä tinkimään – ellei ole pakko. 

Paperien suhteen en ole turhan nirso, mutta koska pidän ensisijaisesti kirjoittamisesta, minulle paperin karheus ei ole ominaisuus, jota paperilta haen. Sen lisäksi että paperille on helppo kirjoittaa, suosin myös paperia, joka ei liiemmin vuoda tai ghostaa. Toisaalta voin ihan hyvin käyttää perus Leuchtturmin paperia, joten se, jos hiukan kuultaa läpi, ei maailmaa kaada.  Olen viime vuosina tykästynyt erityisesti Hobonichien myötä tutuksi tulleeseen Tomoe River -paperiin. Kyseinen paperi kestää hyvin musteita ja on melko sileää, ja siten siihen on uskomattoman sujuvaa kirjoittaa. Tästä päästäänkin toiseen kulmakiveen eli kyniin. Aivan uuden potenssin kyseinen paperi sai siitä, kun hoks

asin testata fountain peniä eli täytekynää. Omani on Kawecon Skyline Sport fine kärjellä ja sehän suorastaan liukuu kyseisellä paperilla. Samaa tekee toinen, jo pitkään suosikkikynän titteliä kantanut Mujin 0.38. Molemmissa arvostan juurikin kapeaa kirjoitusjälkeä ja tapaa, jolla muste tuntuu virtaavan ilman sen kummempia testejä joka kerta, kun kynän ottaa käyttöön. 

Kolmas ja neljäs kulmakivi ovat konkreettisia asioita, jotka ovat muistin tukena arjessa ja kalenteroinnissa. Unohtaisin vaikka oman pääni, kalenteriin merkitsemisestä puhumattakaan, joten teen usein nopeita merkintöjä puhelimen kalenteriin. Koitan myös pitää siellä kaikki sellaiset asiat, jotka voivat olennaisesti vaikuttaa suunnitelmien tekoon tulevaisuudessa. Rakastan analogista kalenteria, mutta digitaalisen muokattavuus ja helppous pelastaa monta kertaa viikossa. Tämän lisäksi käytän fyysisten posti-it notejen lisäksi myös niitä digitaalisia puhelimessa. Niihin saa helposti kerättyä niin hajanaiset ajatukset kuin kauppalistat silloin, kun paperia ja kynää ei ole saatavilla. En ole koskaan ajatellut, että digitaalinen ja analoginen sulkisivat toisiaan pois, ne vain täydentävät ja paikkaavat elämässäni toinen toisiaan.

Tuunaustarvikkeet eivät sinällään ole minulle mikään pakko harrastuksessa. Inspiraatio sen sijaan on, koska olen niitä ihmisiä, joilla harrastukset tulevat ja menevät, enkä tee juuri mitään, jos siihen ei ole fiilistä. Se taas millä ylläpidän sitä kuuluisaa fiilistä: yhtenä tärkeimmistä asioista on rauhallinen paikka, jossa saan keskittyä, joka onkin viides kulmakivi kohdallani. Tässä tapauksessa rauhallisuus ei välttämättä tarkoita sitä, että minun pitäisi olla kotona juuri omassa työtilassa, vaan sitä, että olen jossain missä minulla on kotoisa olo. Usein planneri on mukana vaikkapa kirjastossa tai kahvilassa.

Toinen tärkeä tunnelmaan ja keskittymiseen liittyvä asia ja kulmakivi numero kuusi omalla kohdallani on musiikki ja podcastit tai äänikirjat. Saan niistä paljon inspiraatiota tekemiseeni ja hyvät kuulokkeet mahdollistavat hetken rauhaa missä tahansa. Viimeisenä kohtana on se tärkein: yhteisö. Löysin Kalenterimanian ja sen ihmiset vahingossa, mutta te kaikki olette olleet mulle jatkuva inspiraation lähde. Jokainen upea postaus missä tahansa kanavassa ylläpitää sitä halua kokeilla ja oppia. On myös upeaa nähdä millainen tuki ja turva tämä yhteisö voi olla. 

Siinä olivat minun harrastukseni mahdollistavat asiat. Mikä on sellainen konkreettinen tai aineeton asia jota ilman et tulisi toimeen?

-Janita R.

Tekemisen vuosi – Mira

** kuvassa näkyvä standard traveler`s notebook saatu yhteistyössä Urban Kit Supply

Kalenterimania on ollut jo useamman vuoden pystyssä ja painopisteet ovat vaihdelleet trendien ja ihmisten mukana. On luonnollista, että ryhmä elää sen hetken aktiivien mukana. Toki ylläpito omalta osaltaan ohjailee ja nostaa omia kiinnostuksen kohteitaan esiin, myös samalla luoden trendejä.

Pitkään esillä oli ihan älytön materialismi. Kaikkien piti saada kaikkea. Kittejä, kuukausiboxeja, kymmeniä kalentereita, sitä merkkiä ja tuota merkkiä. Se ei kuitenkaan ole harrastuksen ydin, vaikka osasta siltä varmasti tuntuukin. En ikinä halunnut, että Kalenterimania on materialismionnen kehto, se missä ihmisiä arvotetaan sen perusteella kuinka paljon rahaa laitat harrastukseen. Ei, en pidä sinusta yhtään sen enempää, vaikka sinulla olisi Foxy Fixin uusin traveler`s notebook. Se ei tee sinusta arvokkaampaa ihmistä, ei parempaa ystävää, eikä se oikeasti täytä tyhjiötä sisälläsi, jos se tyhjiö johtuu jostain isommista ongelmista.

Ja siksi julistin meille vuoden 2022 olevan TEKEMISEN VUOSI. Ei enää pelkkää ostosten ja uusien tuotteiden esittelyä, ei pelkkiä myymälöiden tuotteiden nostoja, vaan sitä että jokainen ihan oikeasti pysähtyvät tekemään. Tekemään jotain käsillään, pysähtyy miettimään sitä omaa tavaravuorta ja syitä niiden takana.

Tämän vuoden aikana olen käynyt useita keskusteluja ostomaniasta ystävieni kanssa. Olen pakottanut useamman pohtimaan, miksi pitää ostaa, miksi aina pitää saada uutta. Ja olen itse ostanut hyvin vähän. Ei ole oikeastaan ollut edes syytä ostaa, koska minulle haaliminen liittyi selkeästi omaan sisäiseen tyhjiööni. Siihen, etten ollut työelämässä vaan olin kotiäiti. Enkä ikinä halunnut olla vain äiti. Vaikka äitiys on aina ollut maailman tärkein työ, olen aina ollut hyvin tavoitteellinen ihminen. Tavoitteellisuus ei kuitenkaan sovi äitiyteen, koska en halua, että lapseni joutuu kasvamaan hirvittävien paineiden alla. Ja siksi minulle oli todella tärkeää löytää merkityksellinen työ.

Kun työelämä vei minut mukanaan, täyttyi myös tyhjiö. En ehtinyt enää selailla tarravalikoimia, uusia kalentereita, kadehtia muita. Sen sijaan olen pohtinut mistä saisin lisätunteja päiviini, jotta ehtisin vuoden teeman mukaisesti tekemään jotain. Toki olen tehnyt asioita tämän vuoden aikana. Olen aloittanut ja lopettanut kalenterin pitämisen, olen kirjoittanut sivukaupalla muistiinpanoja muistikirjoihin (en muuten omista enää YHTÄÄN tyhjää!) ja aloittanut lukupäiväkirjan, josta tykkään tosi paljon. Olen pohtinut paljonkin ensi vuoden kalenteria ja sitä, millaisen tarvitsen, jotta pysyn kartalla kaikesta. Mitään pakottavaa tarvetta ostoksille ei ole ollut.

Kaiken kaikkiaan koen, että vuosi on ollut hyvä. Se on ollut juurikin sitä mitä piti, tekemisen vuosi. Vähemmän ostamista, enemmän vanhojen juttujen käyttöä. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

-Mira