Avainsana: haastepostaus

Tekemisen vuosi – Carita

Postauksessa näkyvä kalenteri on saatu yhteistyössä Chic Companylta.

Tämänkertaisen torstaipostaussarjan teemana on Tekemisen vuosi – ajatus, joka on kulkenut Kalenterimanian mukana oikeastaan koko vuoden. Itselleni tämä on ollut mieluinen teema, koska se on jälleen haastanut minua käyttämään luovuuttani eri tavalla kuin ennen. Ja haasteistahan minä tykkään!

En ole enää pitkään kokenut suurempaa tarvetta ostella uusia asioita ja tänä vuonna se on tuntunut konkretisoituvan erityisen hyvin. Olen pysytellyt samassa kalenterissa koko vuoden ja tehnyt sen rinnalla bullet journalia omaan vapaaseen tyyliini. Päätin jo alkuvuodesta kalenterin aloittaessani, että pyrin koristelemaan sitä uusin tavoin ja ennen kaikkea hyödyntämään kaikkea sellaista, mitä minulta jo löytyy kotoa. Materiaalia on vuosien varrella ehtinyt kertyä hyvinkin paljon, joten siitä homma ei ainakaan olisi jäänyt kiinni.

Tänä vuonna kalenteriharrastukseni on painottunut pitkälti nimenomaan kalenterin koristelemiseen, minkä uskon johtuvan siitä, että olen ollut niin tyytyväinen Tinne + Mia -kalenteriini. Kalenterituunauksen lisäksi lähellä sydäntäni on erityisesti maalaaminen. Haluaisin kirjoittaa tähän, miten Tekemisen vuosi -teema näkyy ennen kaikkea siinä, miten paljon olen tänä vuonna maalannut, mutta valitettavasti se ei ole aivan totta. Olen kyllä maalannut, mutta kiireisen arjen ja koiranpennun tulon myötä hyvin paljon vähemmän kuin esimerkiksi viime vuonna. Toisaalta kuka noita laskee. Niin kauan kuin tekeminen pysyy itselle mielekkäänä eikä vaadi itseltään liikoja väkisin, on kaikki hyvin. Ja sitä ajatusta minä olenkin pyrkinyt noudattamaan.

Voisi kai siis todeta, että kaiken aikaansaadun lisäksi Tekemisen vuosi on tarkoittanut minulle ennen kaikkea sitä, että harrastan täysin omilla ehdoillani ja oman jaksamiseni puitteissa. En ehkä ole maalannut ihan yhtä paljon kuin olisin toivonut, mutta edelleen maalaaminen on tuottanut minulle joka kerta suurta iloa, aivan kuten viikoittainen (tai edes kuukausittainen, jos arki oikein vie mennessään) kalenterin koristelukin. Tavaravarastokin on mukavasti pienentynyt ja koen onnistuneeni käyttämään paljon sellaista koristetta ja materiaalia, joka olisi muuten voinut jäädä käyttämättä. Kaiken kaikkiaan oikein hyvä ja ennen kaikkea armollinen kalenterivuosi siis takana.

Mukavaa syksyn jatkoa!
-Carita

Tekemisen vuosi – Laura S.

Postauksessa näkyvä Dingbats Pro -muistikirja on saatu Vihkokaupalta.

Viime viikolla käynnistyi taas uusi haastesarja ja tällä kertaa syvennytään konkreettiseen tekemiseen. Keskustelimme ylläpidon kanssa vuodenvaihteessa siitä, että tästä vuodesta tehdään tekemisen vuosi: näytetään enemmän sitä itse tekemistä ja askartelua, kukin omalla tavallaan.

Minulle tämä vuosi on ollut oikeasti ihan super hyvä, kun katson taaksepäin. Toki tammi-helmikuun vaihde oli varsinaista vauvakoomaa, kun tyttäreni syntyi ja arki etsi uusia uriaan, jokaista vapaata hetkeä ei käyttänytkään tuunauspöydän ääressä. Tästä huolimatta, olen saanut yllättävän hyvin hypättyä takaisin sorvin ääreen, ja ihan uudella innolla! Jotenkin odotin vauvavuoden ”hankaloittavan” vielä enemmän omaa harrastamista, mutta olen onneksi saanut napsittua aikaa hieman sieltä ja hieman täältä, unohtamatta puolison tukea tämän asian suhteen.

Tänä vuonna kalenterinani on ollut käytössä Jibun Techo B6 Slim ja muutamaa viikkoa lukuun ottamatta se on alusta asti ollut etukäteen koristeltuna! Vauvakooman aikaiset viikot tuli jälkikäteen pienesti täytettyä muutamalla merkinnällä ja tarralla, mutta siitäkään ottanut stressiä. Ennen olin vannoutunut bujoilija ja hyppy valmiiseen kalenteriin on ollut mielenkiintoinen, sitä on joutunut ihan uudella tavalla harjoitella tarrojen lätkimistä. Nyt viikkosivujen koristelusta on tullut oikeasti rentouttavaa puuhaa ja olen saanut tyhjennettyä jättimäisiä tarravarastojani pikkuhiljaa. Tämä oli itselleni yksi tämän vuoden tavoitteista, että käyttäisin oikeasti niitä olemassa olevia asioita sen sijaan, että ostaisin koko ajan uutta.

Art journalia olen myös saanut suhteellisen tasaiseen tahtiin täyteltyä, en kuitenkaan ihan niin paljon kuin aina haluaisin: maalien ja muiden mössöjen kaivaminen kaapista ja niiden käyttö vaativat aikaa ihan eri tavalla, eikä yhtäkkiseen tekemisen fiilikseen välttämättä ole aikaa taikka lapselle siksi aikaa kaitsijaa. Nämä askarteluhetket olen oikeasti joutunut aikatauluttamaan miehen työvuorojen mukaan, ellen ole halunnut uhrata yöunistani pidempää pätkää. Onneksi tässä on ihanana porkkanana toiminut pidempiaikainen yhteistyöprojekti Vihkokaupan kanssa.

Alkukesällä toteutin vihdoin haaveeni luku journalista, lukuletusta, ja sen täyttäminen on ollut myös todella mukavaa puuhaa. Välillä olen saanut heti kirjan luettuani täyttää muistikirjaan sivun kirjasta, välillä ei ole ollut sellaista hetkeä ja on pitänyt täyttää useampi teos kerralla. Tämä on toiminut minulla myös hyvänä vastapainona valmiille kalenterille, koska olen päässyt bujomaisesti toteuttamaan itseäni tätä kautta.

Viimeisenä mainitsemisen arvoisena asiana on ehdottomasti ”the100DayProject”, jonka aloitin heinäkuussa. Tämä projekti on herätellyt luovuuttani ihan uusilla tavoilla eloon ja olen saanut taas yhden suunnan mihin käyttää materiaalejani. Tällä hetkellä mennään kortissa numero 70, joten loppusuoralla ollaan! Ja mikä ihaninta, todella moni ryhmäläinen on tämän myötä hypännyt tämän haasteen pariin!

Tuo pieni hetki joka ilta on ollut minulle todella tärkeä, se on ollut sitä kuuluisaa omaa aikaa. Välillä askartelukärpänen on puraissut ja olen jatkanut työpöytäni ääressä hieman pidempääkin, välillä olen tehnyt pelkästään haastekortin. Mutta minusta tärkeintä on ollut juurikin se tekeminen: usein pakkopulla fiiliskin on nopeasti kadonnut, kun olen lähtenyt selailemaan materiaalejani.

Joten tekemistä ja inspiraatiota on riittänyt, vaikka siltä ei joka päivä tuntuisikin! Oikein ihanaa loppuviikkoa juuri sinulle ja ryhmässä nähdään!

– Laura S.