Avainsana: tarrat

DIY-tarrat kuivatuista kukista

Heippa! Tänään päästään tekemään helppoja, mutta sitäkin kauniimpia tarroja itse. Nämä DIY-kukkatarrat saa valmistettua vaivattomasti kotoa löytyvillä välineillä. Et tarvitse kuin sakset, leivinpaperia, pakkausteippiä ja haluamasi kuivatut kukat.

Leivinpaperi toimii tarran taustapaperina, joten aloitetaan sillä, että leikataan sopiva kaistale sitä. Itse kokeilin pienemmän kaistaleen kanssa ensi alkuun ja tätä postausta varten päätin kokeilla, miten toimii hieman isomman paperin kanssa. Seuraavana teipataan rivi taikka useampi (riippuen kukkien koosta ja määrästä) paperille. Teipin päälle asetellaan kukat.

Kun kukat on aseteltu teipin päälle (huomioi, että kukkien välissä on tarpeeksi tilaa), otetaan taas pakkausteippi käyttöön. Teippi painetaan kukan päälle. Kätevintä on koko matkalta laittaa teippi samaan linjaan alemman teipin kanssa, mutta voit tehdä niin kuin katsot itsellesi helpoimmaksi tavaksi. Kukat tuppasivat hieman nousemaan teippiä vasten ennen sen painamista alas, mutta en huomannut, että se olisi millään tavalla pilannut asetelmaa.

Kun koko alue on teipattu, kannattaa tarkistaa, ettei ole jäänyt välejä. Itse huomasin myös, että mitä paksummaksi kuivattu kukka oli jäänyt, sen enemmän teippiä piti asetella ja painaa kukan rajoja myöten. Näin jälkiviisaana, ensi kerralla en käytä ihan niin isoja yksilöitä. Mutta tuli ainakin kokeiltua teitä varten, mikä kannattaa ja mikä ei! Ja huomioi, että kukkien pitää olla kunnolla kuivunut, jotta se ei lähde homehtumaan teippien välissä.

Seuraavaksi olisikin viimeistelyn aika! Eli leikataan kukat yksittäisiksi tarroiksi. Kannattaa jättää reunaa tarpeeksi, ettei käy samanlaista efektiä kuin laminoidessa ja liian läheltä paperia leikatessa: teippi ei pidä enää kiinni ja kukka ”paljastuu” teippien välistä. Tässä huomasin myös ongelman paksumpien kukkien kohdalla, taustapaperina toimiva leivinpaperi lähti herkemmin irtoamaan teipistä, mutta muuten niistä tuli kaikin puolin siistejä.

Ja kukat ovat valmiina käyttöön! Näistä tuli ihan super kauniita! Ja mikään ei estä tekemästä tällä tekniikalla tarroja myös esimerkiksi tulostetuista kuvista yms. litteästä materiaalista. Oletko päässyt jo kokeilemaan tätä tekniikkaa? Ihania tuunailuhetkiä ja ryhmässä nähdään!

– Laura S.

Kun minikärpänen puraisi

Olen nyt innostunut oikein kunnolla näistä hieman pienemmistä paperiaskartelun muodoista. Ei varmaan ole ihme, että sadan päivän minitöiden jälkeen sitä katsoo ihan uudelta kantilta näitä pienempiäkin kansikokoja. Ryhmän puolella nämä minijournalit ovat hetken aikaa vilahdelleet ihan jäsenpostaustenkin muodossa, enkä voinut vastustaa kiusausta, kun törmäsin joulukalenteria tilatessani tähän pocket-kokoiseen TOFU rengaskanteen (10,5 X 10,5 cm).

Kalenterina olen muutamaan otteeseen kokeillut rengasplanneria, vain todetakseni, ettei se ole ihan minun juttuni, vaikka ajatus sen muokattavuudesta onkin ihana. Siitä huolimatta uskoin, että tällainen kollaasimuotoinen tekeminen toimii itselläni varmasti. Ennen pientä projektiani olin tehnyt vain ihan muutaman kollaasin art journaliini, mutta näin minikokoisena olen huomannut nauttivani tästä näpertelystä. Melkein kolminkertaiseen kokoon siirryttyä minulla onkin yhtäkkiä ollut tilaa myös tehdä enemmän, eikä pieni koko ole rajoittanut samalla tavalla tarrojen valintaa.

Oma minijournalini on vielä ihan lapsenkengissään, mutta uskon, että meillä on ihanan inspiroivia hetkiä vielä edessämme. Paperipaketteja odottaa kuitenkin käytössä olevan lisäksi toinen, joten valmista pinta-alaa tehdä löytyy kyllä. Tämä on myös ihanaa aivot narikkaan tekemistä. Siinä on jotain todella rentouttavaa ja terapeuttista, kun saa vain selata tarroja, teippejä ja papereita. Kuten minikokoisten korttien kohdalla, en tässäkään suunnittele etukäteen tekemistäni. Työt valmistuvat sen hetken fiiliksen mukaan ja inspiraatiota kumpuaa usein jostain yksittäisestä materiaalista.

Oikein ihanaa alkanutta viikkoa ja ryhmän puolella nähdään varmasti jossain vaiheessa lisää näitä tekeleitä. Joko minikärpänen on puraissut siellä?

– Laura S.