Avainsana: yhteistyökumppanit

Esittelyssä – Kamu 2023-2024 (Ajasto)

Kalenteri saatu yhteistyössä Ajastolta.

Ajaston tulevan syksyn uutuustuotteet ovat jälleen tavoittaneet Kalenterimanian ylläpitoa ja tällä kertaa esiteltäväkseni sain Kamu 2023-2024 lukuvuosikalenterin, jonka kannessa komeileekin hauska karhu. Kalenteri on kooltaan 148 x 210 mm eli tutummin n. A5 ja se on FSC-sertifioitu. Kalenteri on parikierresidottu tukeviin kartonkikansiin ja sen teemaväreinä aukeamilla kulkee oranssi ja petroolinsininen mustan lisäksi. Kalenteri alkaa vuoden 2023 heinäkuun viimeiseltä viikolta ja päättyy heinä-elokuun vaihteeseen vuonna 2024. Kalenterin avausesittelyn ja ensifiilikset pääset katsomaan ryhmään tallennetusta livestä.

Kalenterissa ensimmäisenä on yhteystietosivu, johon merkitään kalenterin omistajan nimi, kotiosoite, sähköposti ja puhelinnumero. Alusta löytyy tuttuun tapaan 2023 vuosinäkymä, jonka alareunaan on merkitty juhlapyhät. Vieressä on muistiinpanosivu, jonka jälkeen loppuvuoden 2023 ja alkuvuoden 2024 tiivistetyt vuosisuunnitelmat. Koska kyseessä on lukuvuosikalenteri, seuraavat kuusi sivua on varattu esimerkiksi lukujärjestyksille käytettäväksi. Lukujärjestyspohjien lisäksi kalenterista löytyy erittäin pelkistetyt kuukausiaukeamat ja viikkoaukeamat vaakapäivillä. Jokainen kuukausi alkaa aina samaan tyyliin kuukausiaukeamalla, jotka luovat kalenteriin selkeän linjan.

Viikkonäkymä on horisontaalinen eli vaakasuuntainen ja se jakautuu yhdelle aukeamalle, eikä apuviivoja ole. Päivänumerot on merkitty suuremmalla oranssilla fontilla ja viikonpäivät kirjoitettu tikkukirjaimin, myös nimipäivät ovat totuttuun tapaan merkittynä. Viikkoaukeama on mukavan yksinkertainen ja jokaiselle viikonpäivälle on yhtä paljon kirjoitustilaa. Kierresidonnan ansiosta sivuille on helppo kirjoittaa ihan reunaan asti. Oikean sivun alalaidasta löytyy vielä tilaa viikon yleisille muistiinpanoille. Viikkoaukeama on selkeä ja siinä on hyvin tyhjää tilaa, joka inspiroi tuunaamiseen. Kalenterin lopusta löytyy myös vuosisuunnitelmat vuoden 2025 kesäkuuhun asti, suomalaiset liputus- ja nimipäivät, muutaman sivun verran tilaa ylimääräisille muistiinpanoille, sekä viivoitettuina että pieniruutuisina sivuina.

Kalenterin pelkistetty ja ilmava ulkoasu antaa monia mahdollisuuksia koristella aukeamat omaan tyyliin sopiviksi. Kalenteri on looginen ja käytännöllinen, turhia viivoja ei ole ja se sopii hyvin niille, jotka toivovat kalenteristaan tyhjää tilaa. Kalenteri on mielestäni hyvinkin toimiva kokonaisuus, lukuvuosikalenteri, jonka malliin on ehkä meistä jokainen kerran elämässään tykästynyt. Voin ilolla suositella kaikille, jotka haluavat kierresidottua A5 kokoista kalenteria. Kamu on helppo heittää laukkuun mukaan kulkemaan, eikä hätkähdä kovaakaan kulutusta.

Terveisin Aliisa

Lauran Art Journal matka – katsaus kuluneeseen vuoteen

Postauksessa näkyvä muistikirja on saatu Vihkokaupalta.

Siitä on jo yli vuosi, kun sain käsiini Dingbats Pro -muistikirjan, josta oli tarkoitus tulla ihka ensimmäinen art journalini! Sitä ennen olin vain katsellut muiden upeita tekeleitä, mutta se rohkeus hypätä syvään päähän ja kokeilemaan, oli liian suuri. Ja jos sinulla on samanlaisia ajatuksia, että art journal kiinnostaisi, mutta luulet, ettet osaa, niin kyllä sinä osaat. Jokainen osaa ja jokainen tekee tätä omalla tyylillään, oli se tyyli mitä tahansa. Tämä postaus on sinun merkkisi tarttua härkää sarvista ja aloittaa art journal.

Palatakseni kuitenkin omaan tekemiseeni: tämä matka on ollut sekä onnistumisia että epäonnistumisia täynnä. Kukaan ei ole seppä syntyessään ja se toimii myös tähän harrastukseen täydellisesti. Olen hakenut omaa tyyliäni tehdä tässä nyt yli vuoden ajan, enkä vieläkään osaa sanoa tarkalleen, mikä on minulle ominaisin tapa tehdä art journalia. Olen tykästynyt kovasti mixed median maailmaan ja nautin siitä, kun pääsen kokeilemaan uusia tekniikoita. Sosiaalisesta mediasta saa niin paljon uutta inspiraatiota ja tekniikkavinkkejä, että tuntuu vuorokaudesta aika loppuvan. Niiden inspiroimana olenkin muutaman työn tehnytkin, esimerkiksi tämän musteläiskä- ja tämän gellityön.

Ryhmän haasteet ovat tuoneet paljon apuja silloin, kun oma inspiraationi on ollut hakusessa tai kaivannut hieman tukea. Haasteissa on se ihana puoli, että ne eivät kuitenkaan liikaa ohjaa tekemistä, toimivat enemmänkin vain tukena inspiraatiolle. Haaste on tässä kuluneiden vuosien aikana myös muuttanut muotoaan ja saanut uusia vetäjiä, mutta yhtä lailla niitä voi onneksi tehdä juuri silloin kuin itselle sopii: hakusanaksi kun kirjoittaa ryhmän puolelle ”art journal haaste”, löytää vaikka ja mitä! Toteutinkin yhden vanhemman haasteen yhdessä art journal postauksessani.

Tähän postaukseen olen koonnut vain muutamia töitä, joista pidän itse erityisen paljon. Niitä on lisää, toki joukossa on (kuten jo aiemmin ylhäällä mainitsin) myös niitä epäonnistuneita teoksia. Olen kuitenkin yrittänyt päästää irti omasta täydellisyydentavoittelustani ja olen kaikesta huolimatta postaillut ryhmään kuvia myös niistä sivuista, mitkä eivät ole itseäni miellyttäneet. Usein olen sen myös kuvan kommentissa maininnut. Hauska juttu onkin, että usein itse onkin se suurin kriitikko. Muut eivät näe niitä pieniä virheitä, mitä olet tehnyt. Muut eivät näe, ainakaan samalla tavalla, minkä takia koko työ on mielestäsi huono tai epäonnistunut.

Olen tämän kuluneen vuoden aikana oppinut käyttämään art journalia myös tapana purkaa tuntemuksia, niin hyviä kuin pahojakin. Taide on omalla tavallaan muuttunut hieman tuntemattomasta asiasta terapiaksi. On todella rentouttavaa vain levittää värejä paperille ilman kummempaa tarkoitusta. Usein näistä tulee hienoja taustoja tuleville töille, joskus ne saavat vain muutaman tekstitarran ja työ on valmis. Art journalin tekemisessä ei ole sääntöjä.

Muistikirja ei ole päässyt näin vuodessa vielä täyteen, mutta kovasti on saanut kaikesta huolimatta täytettä. Tekemistäni hidasti hetkellisesti #the100dayproject, jonka sain marraskuun alussa valmiiksi, mutta toisaalta se herätteli luovuuttani ihan eri tavalla henkiin. Innostuin minikokoisista jutuista ja kollaaseista, mutta en näe sen missään nimessä poissulkevan nyt sytytettyä paloa artteilua kohtaan. Minulla odottaakin kaapissa jo seuraava muistikirja, jahka tämä Dingbats täyttyy.

Ja vielä näin jälkikäteen haluan kiittää isosti Vihkokauppaa ja Sandya, tämä toi minulle ihan uuden ulottuvuuden tekemiseen. Ja Miraa, koska ”pakotit” minut hyppäämään ulos mukavuusalueeltani. Jos et ole vielä tutustunut art journal matkaani aiemmin, niin postaussarjan kaikki osat pääset lukemaan täältä. Vaikka tämä onkin Lauran art journal matkan viimeinen osa, matkani on oikeasti vasta aluillaan. Ihanaa loppuviikkoa!

– Laura S.