Searching for "perjantaipäiväkirja - tia"

Perjantaipäiväkirja – Tia

Color A6 persikka saatu yhteistyönä Ajastolta.

Mitä mietinkään, perjantaipäiväkirja? Huomaan, että päiväkirjan kirjoittamisesta on aikaa ja se ei tule niin luonnostaan. Ennen päiväkirja kulki mukana, koska kirjoitin sitä kalenteriin sen edetessä, kalenterin ollessa päivä per sivu näkymällä. Ajatuksena on ollut monesti aloittaa päiväkirja erilliseen muistikirjaan, mutta se on edelleen ajatuksen tasolla. Tämä ylläpidon perjantaipäiväkirja antakoot buustia sille ajatukselle…

Mitä siis kuuluu? Jälleen on yksi vuosi vaihtunut ja arki perheessämme alkanut, lapsilla koulu sekä harrastukset. Sain jatkoa työkyvyttömyyseläkkeelle ja kuntoutus jatkuu. Pää on täynnä kysymyksiä siitä miten kuntoutus etenee ja että olenhan muistanut kaiken oleellisen. Nyt kuitenkin päällimmäisenä tavoitteena polven kuntouttava kuntoilu ja venyttely, itsestään hyvin huolehtiminen. Tälle tarvitseekin tehdä pikaisesti seurantataulukot, miten olen edennyt, jotta osaan vastata jatkossa fysioterapiassa kysymyksiin. Aloitin viime viikolla kävelylenkit naapurin kanssa. Ihan rauhaksiin mennään opetellen kävelemään oikein. Hitaasti mutta varmasti, kintut kipeinä treenistä.

Lukuharrastus jatkuu, hyvä minä. Muutama lukematon päivä on jo tälle vuodelle tullut, mutta silloin on migreeni vaivannut, joten annetaan anteeksi. On muuten rentouttava aivot narikkaan meininki, kuunnella äänikirjaa. Ja samalla olen saanut esimerkiksi Coloriin merkattua miehen koko vuoden työvuorot. Työpisteeni on ollut kaaoksessa ostettuani uuden työpöydän, joten paljon muuta tuunailua ei ole ollutkaan. Olen merkkaillut asiat ylös Coloriin vain kynällä. Inspiraatiota kyllä olisi, joten kun tavarat löytävät uudet paikkansa, en voi uskoa muuhun kuin tuunaustulvaan, heh.

Ostin myös Ajaston Project365 kalenteriin uudet sisällykset. Se on oivan kokoinen seurattaville trackereille ja päiväkirjamaisiin merkintöihin. Sopivasti tilaa ja renkaiden ansiosta sisällys muuttuu tarpeen mukaan. Odotan oikein, että pääsen taas siihen tilaan, että kalenteri on auki pöydällä ja voin päivittää sitä aina kun haluan. Tuunausrutiinit! Ainut tuunausrutiini tälle vuodelle on ollut Projectin lukuseuranta, se onkin koko ajan auki. Lisäksi olen tehnyt muutamat luku- ja menomerkinnät Coloriin.

Kyllä tämä kaaos tästä vielä tuunailuksi muuttuu! Oikein ihanaa alkanutta vuotta kaikille.

-Tia

Perjantaipäiväkirja – Laura S.

Rakas perjantaipäiväkirja,

päivät tuntuvat sulautuvan tällä hetkellä toisiinsa. Välillä tuntuu siltä, että käyn autopilotilla, enkä muista mitä tein edellisenä päivänä. Arki rullaa eteenpäin kaikesta huolimatta varsin tasaisesti ja samoilla urilla päivästä toiseen. Siinä on tiivistetysti, mitä minulle tällä hetkellä kuuluu.

Yleensä olen aamuvuoroissa eli autoni starttaa pihasta 5:25 ja aloitan vuoroni 6:05. Työpäiväni hujahtavat välillä vähän liian kovallakin vauhdilla, enkä edes muista milloin viimeksi olisin päässyt lähtemään töistä ajallaan. Olenkin huomioinut tämän tyttäremme hoitoajoissa, ja lähtökohtaisesti suuntaankin suoraan (välillä kiirehtien) töistä päiväkotiin ja siitä kotiin. Puolisoni on tähän saakka tehnyt enemmän iltapainotteista vuoroa, joten usein olemmekin kaksin iltaan saakka. Nyt uhmaiän saavuttaneen taaperon kanssa pelkästään vaatteiden päälle saamisesta on tullut tahtojen taistelua. Ja minun surkeat hermoni ovatkin saaneet viime aikoina reippaat määrät harjoitusta.

Vaikka arki tuntuu paikka paikoin suorittamiselta, tiedän, ettei tämäkään vaihe kestä ikuisuutta. Teemme sen, mihin pystymme, ja kaikki ylimääräinen on vain positiivista. Ehkä kohta saan askarrella yhdessä tyttäreni kanssa ilman tahtotaaperon kiukunpuuskia, kun joku tarra ei irronnutkaan helposti. Kohta saan ehkä ottaa kalenterin pöydän ääressä esille ilman, että pitää varoa pienten (ja sitäkin nopeampien) sormien nappaavan kynän tai repivän sivun. Mutta tällä hetkellä voin vain hengittää lapsen sotkiessa kaikki paikat vesiväreillään ja hengittää vähän lisää itkupotkuraivarien saapuessa, kun joudun ottamaan samaiset värit pois niiden eksyessä koko ajan naamaan tai suuhun useista kielloista huolimatta.

Oma aika on luonnollisesti tällaisen arjen keskellä kortilla ja sijoittuu yleensä iltayhdeksän paikkeille. Illalla en jaksa suurempia projekteja enää aloitella, jotta pääsen nukkumaan ajoissa. Olen kuitenkin yrittänyt pitää päivittäistä journalointia yllä mahdollisuuksien mukaan – tässäkin armollisuutta harjoitellen. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun tekstini on alkanut sillä, että olen harmitellut väliin jääneitä päiviä. Olen kuitenkin huomannut, että tämä rutiini on saanut iltojani rauhoitettua ja tämä yhdistettynä painopeittoon, on nukahtamiseni helpottanut huomattavasti aiemmasta tuntien pyörimisestä.

Armollisuutta ja hengittämistä harjoitellen, Laura.

P.S. Aikaisempiin perjantaipäiväkirjoihini pääset täältä.