Avainsana: päiväkirjan kirjoittaminen

Päiväkirjan kirjoittamisesta

Kirjoititko lapsena päiväkirjaa? Oletko suunnitellut uudestaan kirjoittamisen aloittamista? Tekee mieli kirjoittaa, mutta mistä? 

Aloita kevyesti ja  yhdellä rivillä, yhdellä virkkeellä, vaikka päivän säätilasta. Ei ole pakko, mutta se voikin olla yllättävän kivaa ja kiinnostavaa, saa kirjoittaa! Kirjoita itsellesi, ei muille. Mitä teit, missä kävit, mitä ajattelit? Mitä luit, minkä elokuvan tai sarjan katsoit? Mitä hauskaa kissasi tai lapsesi teki? Mitä muistit? Mitä kuulit, näit, haistoit? Mitä yllättävää näit?

Kun olet kirjoittanut jonkin aikaa, saatat huomata, että  tekee mieli kirjoittaa enemmän ja erilaisista asioista, joskus myös vaikeista. Kun aloitat, et välttämättä tiedä, mistä aiot kirjoittaa. Ajatukset selkiytyvät. Muisti ja muistot ovat ihmeellisiä. Jostain muistin jokin aika sitten Jan Garbarekin ja The Hilliard Ensemblen levyn Officium (1994) ja siihen liittyvän tilanteen: 

”Eräänlainen munkkien kuoro. Seesteinen. Sitä ollaan ilmeisesti kuunneltu uutenavuotena  1994 L:n luona. Olen etsinyt tätä levyä. Meitä oli 4 tyttöä. Oli hyvä seura ja ruoka. Perunavalkosipulikohokas oli kai liian kauan uunissa, siitä tuli perunalätsäkäs. Vodka jäätyi pakastimessa. Käytiin Senaatintorilla katsomassa ilotulitusta. En viihtynyt ruuhkassa.”

Toivottavasti voit kirjoittaa rauhassa ilman pelottavaa ajatusta ei-toivotuista lukijoista. Kirjoitat itsellesi. Käsialan ei tarvitse olla täydellistä, ei elämäkään ole. Vedä sotkun yli viiva tai liimaa tarra tai kuva sen päälle.

Koronakeväällä 2020 aloin kirjoittaa enemmän, pitkästä aikaa. Kirjoitin usein heti työpäivän jälkeen, istuin vähän aikaa sohvalla ja kirjoitin. Joskus kirjoitan heti aamulla, jos unen tunnelma on ollut muistettava ja voimakas. Toisinaan otan päiväkirjan mukaan, jos tiedän, että on aikaa tai innostusta kirjoittaa työmatkalla tai iltapäivällä vaikka kahvilassa.

Kirjoita sinulle parhaiten sopivana aikana ja sopivassa paikassa.

Tämän tekstin luonnoksen kirjoitin keskustan kahvilassa, työpäivän jälkeen, käsin päiväkirjaan, joka sattui olemaan mukana. Istuin pyöreässä isossa pöydässä, jonka keskellä on puu. Pöydän toisella puolella istui kaksi lukioikäistä tyttöä tekemässä läksyjä. Pöytä oli sopivan  iso, he saivat olla omassa rauhassaan ja minä omassani. Pöydissä oli kynttilöitä, läppäri-ihmisiä, kirjan lukijoita. Ihana puheensorina taustalla.

Aloita. Valitse kiva vihko tai muistikirja. Vai kirjoitatko sittenkin tabletilla tai läppärillä? 

Hyviä kirjoitustuokioita.

~ Tuulikki 

Rakas päiväkirja

Heippa ja syksyistä maanantaita kaikille! Mä ajattelin jakaa teille kuluneen kesän suurimman onnistumiseni, nimittäin päiväkirjan kirjoittamisen.

Kyselin ryhmässä miten muut on kirjoittaneet päiväkirjaa vai kirjoittavatko ollenkaan. Sain kannustusta ja toisaalta myös kerrottiin epäonnistumisistakin, mikä laski omaa rimaani huomattavasti. Ilahduttavinta oli kuitenkin kuulla, ettei päiväkirjojen kirjoittelu ole jäänyt unholaan, päin vastoin!

Oma kiinnostukseni päiväkirjan kirjoittamiseen lähti liikkeelle puhtaasti siitä, että tulin taitekohtaan elämässä. Olen tehnyt kuusi vuotta putkeen töitä, vaihtanut välillä vain alaa. Olen kamppaillut mielenterveyteni kanssa ja vihdoin alkaakin tuntua, että olen saavuttamassa kunnollista tasapainoa elämässäni. Tämän kuun alusta jäin kesälomalle, enkä palaa töihin vähään aikaan. Olen matkalla äidiksi, ja minusta tuntui helpottavalta ja oikealta ratkaisulta alkaa kirjoittaa asioita kuluneista päivistäni ylös.

Valitsin päiväkirjakseni A5+-kokoisen Dingbatsin, joka on väriltään kauniin keltainen ja keskellä sen kantta on susi. En varsinaisesti ole susifani, mutta se symboloi itselleni tiettyjä piirteitä, joita pidän tärkeänä. Ja tietenkin metsää, joka on minulle erityisen tärkeä. Itse kirjoittamisessa pääsin parhaiten alkuun siten, että istuin alas ja tein yksinkertaisen viikkopohjan itselleni. Ensimmäinen aukeama kattaa kaksi ensimmäistä viikkoa päiväkirjastani, koska pitämällä päiväkohtaisen tilan pienenä laskin tietoisesti rimaa kirjoittamiselta. Pikkuhiljaa lisäsin kirjoitustilaa, ja sain rutiinin kirjoittamiselle syntymään. Seuraava rimanalennustaktiikkani on se, että teen maksimissaan kaksi viikkoa sivuja etukäteen valmiiksi. Uskaltauduin kertaalleen kokeilemaan dutch dooriksi kutsuttua taktiikkaa jossa leikkelin tietyn määrän sivuja pienemmiksi. Se oli hauskaa!

Koska pidän kiinni kahden viikon etukäteismaksimista, teen kaikenlaisia muitakin sivuja päiväkirjasisällön sekaan. Siispä käsissäni onkin löyhä bullet journal, mutta ilman varsinaista kalenteriosuutta. Olen sisällyttänyt päiväkirjaani kesän bucket listin (joka meni aivan reisille, en ole toteuttanut sieltä yhtään kohtaa), lista ostettavista asioista, fiilistelysivu jossa on lapseni ultraäänikuva, Eveliinan ryhmään postaamia intuitiivisen kirjoittamisen harjoituksia, mietteitä korttipakkojen korteista ja niin edelleen. Turhaa painetta en kuitenkaan ns. ylimääräisen sisällön tuottamisesta ota, sillä kirjoittamisen tulee olla pääprioriteetti tässä muistikirjassa.

Tämän postauksen tullessa julkiseksi on minulla menossa jo yhdeksäs kokonainen päiväkirjaviikko. Olen siitä hurjan ylpeä ja olen löytänyt kirjoittamiselle oman tilan jokaisesta päivästäni. Se helpottaa nukahtamistani, se helpottaa tyhjentämään varsin ruuhkaisen pään. Se auttaa huomaamaan mitkä asiat menevät jo oikeasti paremmin. Voin vain lämmöllä suositella päiväkirjailua ihan jokaiselle.

Maanantaiterkuin Surppa