Avainsana: ylläpidon postaus

Perjantaipäiväkirja – Tia

Yhteistyönä: Wega Life 2023-2024 Ajastolta sekä muistikirja saatu Otavalta.

Osa kolme! Huhtikuun lopussa edellisen kerran kirjoitettu tänne päiväkirjaa ja niin hassua miten asiat on niin samalla tavalla, mutta niin eri tavalla. Työkyvyttömyyseläke jatkui kesä-syyskuun ja lokakuussa haettiin jatkoa vuoden loppuun. Elokuussa aloitin personal trainerin pienryhmävalmennuksen ajatuksena lisää liikettä ja voimaa proteesipolvelle, sekä surkastuneille lihaksille. Treenaamisen ykköstavoite on ollut päästä portaat jouluksi ylös ilman, että kirjaimellisesti edelleen roikun kaiteissa. Asumme kaksikerroksisessa rivitalossa, joten ihan kotiarkeakin suuresti auttava tekijä on päästä rappuset omin jaloin ylös ilman, että samalla vetää itseään käsillä kaiteista eteenpäin.

Ei tarvinnut odottaa jouluun, wohoo, pääsen rappuset ylös! Toki vaikeita päiviä on edelleen, mutta tämä on niin paljon enemmän ja nopeammin mitä osasin toivoa. Valmennus loppui, mutta ohjeet itsenäiseen treenaamiseen on ja nyt lähetään hakemaan jalkoihin lisää voimaa. Seuraava tavoite voisi siis olla se, että jalat kestäisivät työpäivän enkä olisi kipeä töiden jälkeen kotona.

Tästä päästäänkin siihen, että olen syksyn käynyt kuntoutuskumppanilla ja kuntouttava työkokeilu pitäisi aloittaa tammikuussa. Paikkaa työkokeilulle ei vielä ole, mutta katsotaan kuinka käy. Jokin kevyempi kuin oma työ ja työaika 4-5 tuntia näin aluksi. Tämä tarkoittaisi sitä, että syy kantaa työkalenteria (tai itse sanon laukkukalenteria) palaa taas arkirutiineihin. Tammikuu tarkoittaa muutenkin uutta alkua, uusi vuosi, uusi kalenteri, enkä malta odottaa. Sain yhteistyönä Ainoalta ihanan Annika Välimäen 2024 kalenterimuistion.

Vuoden viimeinen kuukausi kuuluu siis kuntouttavaa työkokeilua etsien ja joulua laittaen. Porkkanalaatikot ovat jo pakkasessa ja lihapullat päätyvät sinne loppuviikosta. Koitan tehdä kaiken, tai niin paljon kun suinkin pystyn tänä jouluna ennakkoon. Ajatuksissa viettää rento ja kylläinen joulu. Eilen juuri päivitin perheen ruokatoiveet jouluplanneriini. Joulu, mikä ihana syy omalle kalenterille, heh! Kalenterimanian facebook-ryhmästä voi huomata, etten ole yksin jouluplannerini kanssa.

Toivotan tämän vuoden viimeisen perjantaipäiväkirjan myötä oikein ihanaa joulunodotusta. Rauhallista, iloista ja makoisaa joulua kaikille. Ylläpidon perjantaipäiväkirja-postauksia pääset lukemaan tästä linkistä.

Tia

Kalenterimatkani – Tia

Ajaston kalenterit saatu yhteistyössä Ajastolta, Annika Välimäki kalenteri 2024 saatu Ainoalta.

Kalenterimatkani! Se on ollut pitkä ja en ole alussa ajatellut, kuten ei varmasti moni muukaan, että kalenterituunauksen taakse syntyisi tällainen yhteisö kuten Kalenterimania. Asia, jota olen tehnyt itsekseni itselleni, tuokin tänä päivänä näin ison joukon ihmisiä yhteen. Kalenterimanian kautta olenkin löytänyt ihanan joukon ihmisiä, ystäviä, elämääni. (<3)

Mutta niihin kalentereihin ja kalenterimatkaani… piti käydä ihan vakoilemassa, ehkä ensimmäinen postaukseni Kalenterimanian blogissa helmikuussa 2019, aikoihin jolloin Mira jallitti minua ylläpitoon ja onnistui siinä vaja vuosi myöhemmin. Kalenterimafiaan liittyminen antoikin uutta buustia ja näkökulmaa harrastukselle.

Olen aina omistanut kerralla useita luonnos-, suttu-, piirrosvihkoja ja muistikirjoja, mutta en ole koskaan tehnyt bujoa. Ne ovat enemmänkin olleet sisustussuunnitelmia, pukusuunnittelua, to do -listoja (rakastan listoja), ostoslistoja, reseptejä, päiväkirjaa… Näiden alkuvuosien vihkojen rinnalla kulki perinteiset nuoruuskalenterit ysäriltä 2000-luvulle, Demi, Sooda, liittokalenterit ja lukiolaiskalenterit. Peruskoulun jälkeen olen mennyt töihin ja käyttänyt jotain Burden kalenteria. Siitä lähtien Burde lähti kaupasta useimmiten matkaan, mutta jossain välissä RAKASTUIN B6-(ehkä)kokoiseen Mikki- sekä Nalle Puh -kalenteriin, joissa oli päivä per sivu. Silloin kirjoitin kalenteriin kaiken ja siinä oli ihanasti tilaa yhdelle päivälle kirjoittaa, aivan kuin päiväkirjaa. Vuosi oli jotain 2004 plus miinus, olin kauppiksessa ja K-raudassa töissä siihen aikaan. Harmikseni niitä löytyi vain sen pari vuotta ja sitten oli palattava tutun ja turvallisen Burden pariin. Löysin kuvan arkistosta, kuva on vanha ja siksi vähän huono, mutta näette rakkauteni.

Heti Kalenterimanian perustamisen jälkeen, kun löysin tämän aarreaitan ja kaikki uudet kalenterit, innostuin minäkin tilaamaan Happy Plannerin, elettiin 2016, mutta se ei vaan lähtenyt. Tilalle tilasin Webster’s Pagesin Color Crushin (CC) personal-kokoisena ja pinkkinä. Tämä oli useamman vuoden rakkautta ja kulki mukana töissä. CC:n sisälle sopi myös Ajaston Timex-insertit, kun vuosi vaihtui ja CC:n rinnalla kulki vaihtuvasti A5-kokoinen Carpe Diem rengaskalenteri tai Heidi Swappin ja Kaisercraftin kannet. 2019 palasin Burden pariin ja kalenteriksi valikoitui Scribble, mutta kolme vuotta CC:n vaakapäivien kanssa eläneenä pystypäivät tuntuivat vaikeilta. Tässä linkki näiden kalentereiden elämään.

2016 innostuin myös vihkojen ja kansien tekemisestä, niistä syntyi kuin ikään omanlaiseni Traveler’s Notebook (TN). Tein kolme vihkoa ja kontaktimuovilla laminoidut kannet, kun aloitin mittatilausompelijan koulutukseni, muistiinpanojani varten. Tein myöhemmin isommat kannet ja vihon, mutta enää en vasaroisi neulaa, vaan käyttäisin paperipiikkiä reikien tekoon ennen vihkojen sivujen ompelua. Aina oppii!

Elokuussa 2019 rakastuin palavasti Putinki-merkkiseen A6-kokoiseen kierreselkäiseen Muumi-lukuvuosikalenteriin. Kalenteri oli vaakapäivillä ja kuukausien välissä oli tyhjä aukeama ja takana muistiinpanotilaa. Ostin seuraavana vuonna uuden lukuvuodelle 2020/2021. Näiden rinnalla tutustuin kunnolliseen TN:ään, jossa minulla oli suttuvihko, mafiavihko, monthly-ja weekly-vihkot erikseen. Muutaman vuoden se oli aktiivisemmassa käytössä, mutta nyt kansien välissä säilyvät vanhat vihkot. Lisäksi löytyy oma TN sisustamiselle ja puutarhalle.

2020 liittyessäni kalenterimafiaan, eli Kalenterimanian ylläpitoon, olen saanut ilokseni kokea monenlaisia yhteistyökalentereita ja suurin osa niistä on Ajastolta. Joka vuosi yksi Ajaston kalenteri on ollut aktiivikäytössä omakustanteisen rinnalla. Ensimmäisen kerran kuitenkin kolahti kunnolla vasta, kun sain Ajaston Piste 2021/2022 lukuvuosikalenterin. Sen mustavalkoinen sielu puhutteli minua ja se oli saman kokoinen kuin Putingin Muumi-kalenterit olivat olleet, sekä vaakapäivätty. Tämän jälkeen käytössä on ollut Ajasto Doodle, Color A6 ja nyt uutuus Wega Life. Tässä välissä toinen Ajasto-rakkauteni oli kuitenkin Project365 A5-kokoinen rengasplanneri. Project365 viikkosivut muistuttavat rakenteeltaan hieman Happy Plannerin viikkosivuja.

Mitä tämä kalenterimatkani minulle avasi? Sen, että olen aina rakastanut rengasplannereita ja niistä suurimmat rakkauteni ovat olleet Color Crush ja Project365, vaikkakin Projectissa on pystypäivät. Havaitsin siis myös sen, että olen aina suosinut enemmän vaakapäiviä kalentereissani. Toiset kalenterirakkauteni ovat myös selvästi olleet A6-kokoiset vaakapäiväiset kierrekalenterit kuten Muumi ja Piste. Olenkin himoinnut pitkästä aikaa Putingin Muumi-kalenterin ostoa. Lisäksi on hauska todeta, että tuunaus lähtee edelleen ihan samoista asioista liikkeelle kuin ennen, meinaan washista. Mikä väri ja washiteippi minua puhuttelee, sitten vasta tarrat ja sitten kaikki muu, ja edelleen boxit tarroina tai leimoina ovat lähellä sydäntäni.

Se mitä haluaisin vielä kalenterimatkaltani, että kaivaisin useammin Art journal-vihkoni esiin ja uppoutuisin luovuuden omaan tilaan. Perhe-elämä ja neljän ihmisen harrastukset on välillä vaikea sovittaa yhteen, eikä virtaa riitä enää omiin juttuihin, mutta jos vuosi 2024 olisi sen saralla tuotteliaampi. Viimeisessä kuvassa näkyy vuoden 2024 kalenteriparivaljakkoni, Ajasto Wega life ja Annika Välimäen kalenteri 2024. Kaikkea kanssa, postauksesta tuli pitkä, apua! Linkeistä löytyy tosiaan muutama vanha kalenterikertomus ja tästä linkistä löydät muiden mafiosoiden kalenterimatkakertomukset.