Avainsana: diy

DIY ruusukeklemmari

Kalenteri saatu yhteistyössä Ajastolta.

Tässä ohje helppoon ruusukkeeseen, joka kiinnitetään klemmariin. Ruusukkeen tekeminen on nopeaa ja siihen voi yhdistää aivan kaikkea. Ruusukkeen voi tehdä paperista taitellen tai kankaasta parsien niin kuin tässä postauksessa. Kangas voi olla leveää nauhaa, tylliä, pitsiä, mitä vain jämäkkänä pysyvää kangasta.

Tarvitset:
– kangasta
– neulan ja lankaa
– sakset
klemmarin
– kuumaliimaa ja kuumaliimapistoolin
– pahvia/huopaa
koristeita

Käytin Aliisalta saamani nauhaa ja leikkasi noin 25 cm pitkän palan. Laitoin nauhan kaksin kerroin oikeat puolet vastakkain ja ompelin päät yhteen. Jatkoin langalla harsien nauhan toista sivua löyhästi (kuva) ympyrän ympäri ja kiristin pikkuhiljaa lankaa, jolloin nauhan harsittu reuna rypistyy kasaan muodostaen ruusukkeen. Ompelin keskustan tiukasti yhteen, jotta rypytys kestää.

Samaan aikaa kuumaliimapyssy lämpiää. Käytin washiteippirullaa apuna, kun piirsin ympyrän pahvinpalaan. Leikkasin kaksi ympyrää, yksi ruusukkeen kummallekin puolelle. Liimasin ensin kuumaliimalla etupuolelle pahviympyrän keskelle ruusuketta. Sitten takapuolelle niin, että ruusukkeen ja pahvin väliin jää klemmarin yläpää. Takakappale voisi olla myös huopakangasta, jolloin se menisi paremmin klemmariin kiinni, mutta minulta ei tähän hätään löytynyt sellaista.

Etupuolelle valitsin pahvin päälle koristeeksi yksisarviskoriste”napin”. Koristeena voi olla vaikka jokin kaunis die cut tai kiiltokuva. Pahvin alle voi myös liimata ensin koristeellisia nauhoja, jos haluaa kisaruusukkeen tuntua. Lisäblingiä saa kaikenlaisilla helmillä yms. liimaamalla tai ompelemalla. Ruusukkeen voi liimata myös samalla tavalla hakaneulaan laukkupinssinä tai hiuspinniin.

Kivaa viikon puoliväliä manialaiset – Tia

Puuropaketista kollaasikirjaksi

Eräänä sateisena päivänä selailin YouTubesta ideoita tuunailuihini ja päädyin lopulta katsomaan useampia videoita aiheesta ’cluster book’. Olen tehnyt aiemmin pieniä paperikollaaseja kuittirullan paperisuikaleeseen ja käyttänyt sitten niitä koristeina esimerkiksi päiväkirjassa ja minijournalissa. Joitakin päiviä myöhemmin keittiön työtasolla lojui tyhjinä pikapuurolaatikko sekä koirien madotuslääkerasia ja niistä se idea sitten taas lähti aika vauhdikkaasti liikkeelle.

Papereiden sidonta kansiin oli myös aivan uutta, mutta minulla oli vahva mielikuva ja luottamus prosessiin. Sivujen paperiksi valitsin ensimmäiseen kokeiluuni ikivanhan puhelinluettelon keltaisia sivuja. Tuunailuuni ei kuulu millintarkka mittailu, vaan työskentelyni etenee hyvinkin vauhdikkaasti ja teen luovia ratkaisuja työn edetessä. Kansien koko määräytyi repimieni sivujen puolittamisen jälkeen.

Tein repimistäni sivuista neljä nippua, joihin tein valmiiksi reiät sidontaa varten. Siinä käytin apuna tuollaista suikaletta ja harpin terävää piikkiä.

Sidoin niput ompelemalla ne erilliseen pahvisuikaleeseen, jolloin langat eivät tule näkyviin tuonne kannen selkämykseen. Tämä suikale tulee kätevästi siitä yhdestä sivusta, joka rasiasta alussa leikataan pois. Kavensin sitä vain aavistuksen, jotta mahtuu mukavasti paikoilleen.

Kannet päällystin skräppipapereilla. Tähän jäi vielä opettelemista seuraavaankin kertaan, että kuinka saa kaikki liimaukset siististi ja niin, että paperit eivät tuntuisi kiristävän kannen taitoksia. Sitten vain liimasin ’sidontasuikaleen’ kannen selkämykseen tukevasti kiinni.

Pienempi kirjanen sai sivunsa vanhasta kirjasta ja niille tein myös irrallisen sidontapahvin.

Kansien päällystäminen oli helpompaa pienemmässä koossa, mutta nuo taitoskohdat aiheuttivat edelleen päänvaivaa. Pitänee katsella vielä jokunen YouTube-video!

Lopputulokseen olen kuitenkin ihan tyytyväinen ja voi olla, että tulee katseltua tyhjeneviä rasioita ja laatikoita aivan uusin silmin ennen kuin ne päätyvät saunankiukaan sytykkeiksi.

Ideana tässä kollaasikirjassa on se, että kollaaseja tehdään vain toiselle puolen sivua. Näin sieltä pystyy sitten repäisemään tai leikkaamaan haluamansa kollaasin irti. Mutta se taitaakin sitten olla uuden postauksen aihe.

Aurinkoisia tuunailuhetkiä sinulle, Sirpa