Avainsana: throwback

Tekemisen vuosi – Suvi

Moikka manialaiset! Tänään on mun vuoroni pohdiskella viimeisintä ylläpidon haastetta eli tekemisen vuotta. Kun tiesin postausvuoroni lähestyvän, huomasin pohdiskelevani aika paljon kulunutta vuotta Kalenterimaniassa. Makoilin esimerkiksi illalla nukkumaanmennessä sängyssä, ja pohdin miten vuosi on sujunut.

Harrastuksen parissa on ollut hiljaista. Enemmissä määrin se on harmittanut minua, mutta minkäs teet, kun elämä; työt, lapsi, uusi raskaus, lääkkeetön AD/HD-elämä ja niin edelleen tulee tielle. Alkuvuosi meni mainiosti Ajaston kansissa. Kesä toi tullessaan vähän rakoilua kalenterin olemassaolon muistamiseen ja heinäkuun tietämillä saimme tietää perheemme kasvavan! (Jotain tänä vuonna on siis tehty…)

Yht’äkkiä kalenteri alkoi täyttyä työvuorojen, -suunnitelmien, esikoisen menojen, omien AD/HD-valmennuksien yms. lisäksi myös vauvaan liittyvistä käynneistä ja nippelitiedoista, joten tila ja itseprintatut sivut alkoivat nopeasti loppua kesken. Menoja alkoi tulla myös sellaisten aikojen päähän, joihin valmistamani sivut eivät riittäneet. Ja sitten, koska tekemistä eli printtaamista, leikkaamista ja rei’ittämistä alkoi varjostaa pakko, se lopahti siihen.

Kuten jo taisin möläyttää, bongasin yhdellä alkusyksyisellä reissulla Søstrene Grenestä harmaakantisen, päiväämättömän kalenterin, johon muutin helpottuneena lisääntyneestä tilasta. Harakanvarpailla merkitsin päivämääriä ja kuukausia aina huhtikuun 2023 alkuun saakka ja ajattelin, että peittelee niitä rumimpia sitten tarroilla ajan kuluessa. Lisäsin kalenteriin liimattavan kynälenkin ja kokonaisuus hipoo täydellisyyttä käytössäni juuri nyt. En ole myöskään koko vuonna tehnyt kummempia hankintoja tuon muutaman euron kalenterin ja muutaman poispyyhittävän kynän lisäksi, eikä juuri mikään uutuus tai villityskään ole iskenyt minuun täydellä voimalla tänä vuonna.

Eli, todettakoon että konkreettista, hienoa ja hohdokasta tekemistä minulla ei ole tähän postaukseen teille niinkään läväyttää. Se, mitä on tapahtunut ja tehty, on tapahtunut ja tehty hiljaisuudessa ja rauhaksiin; minun on tarvinnut löytää lisää väyliä ja keinoja selviytyä ihmiselämästä sairauteni kanssa ja pitää pakkaa kasassa edes suurimmissa linjoissa. Kalenteri arjenhallinnan välineenä on alkanut todellakin muistuttaa sellaista. Eriväriset merkinnät kalenterin sivuilla eivät varsinaisesti hivo harmoniasilmää laisinkaan, mutta ovat helpottaneet hahmotusta senkin edestä. Ja sitä paitsi, isommat tilat ovat mahdollistaneet kyllä koristelunkin.

Eikä kalenteri edelleenkään ole elämässäni asioiden muistamisen tai elämän, edes etäisen, hallinnan tae.

Lahopäisin terveisin, teidän AD/HD-tätinne Suvi

Missä tuunaan – Terhi

Tervetuloa mun kalenteritaikojen alkulähteelle, työpöytäni ääreen! Tällä kertaa postaussarjassa päästään kurkkimaan, missä ylläpitäjät tuunaavat ja millaiset työtilat kalenteritaikojen taikomiseen on.

Oma työtilani on pieni soppi olohuoneessamme ja miehen tietokonepöytä on hyllykön toisella puolella, joten olemme ikään kuin vastakkain touhutessamme omiamme. Työpöytänä toimii ihana sininen pöytä, joka on matkannut miehen mukana (ja toimi tavatessamme hänen ruokapöytänään). Pöydän laatikot ovat yhtä syvät kuin pöytä itse, joten säilytystilaa on sitä kautta kivasti. Pöydän laatikoissa on säilytyksessä niin tarvikkeita kuin tehtäväkirjoja ja papereitakin.

Työpisteeni vasemmassa laidassa on säilytystilaa Ikean hyllyn avulla. Ylemmällä hyllyllä on vihkoja, muistikirjoja ja tarroja. Alemmalla hyllyllä säilytän teippejä ja tietysti siltä löytyy myös lisää tarroja. Mielestäni nämä tarvikkeet ovat hyllyltä helposti otettavissa ja käden ulottuvilla. Syvähköt hyllyt on toiselta puolelta täynnä kirjoja, joten askartelutarpeisto ei näy hyllykön toiselle puolelle.

Oikealla puolella on ihana Råskog-vaunu, joka pitää sisällään vanhoja kalentereita, vesivärit ja papereita askartelua varten. Vaunun ylimmällä hyllyllä on sekalaisia tarvikkeita niin Instax Mini -kamerasta aina muutamiin papereihin, tarrakirjoihin ja kalenterikoruihin. Ylimmän hyllyn siistinä pitäminen on ollut haastavaa, sillä siihen on liiankin helppoa kasata tarvikkeita. Hyllyköstä vaunun takaa löytyvät klemmarit, siveltimet, kirjekuoret ja muutamia erinäisiä muistikirjoja, joita olen säilyttänyt. Vaunun edestä löytyy myös Ikeasta löytynyt hyllykkö, tai oikeastaan puolet hyllyköstä, jonka päällä ovat laatikoissaan leimasintarvikkeet, lehtileikkeet ja diecutsit. Hyllykön alin hylly on pyhitetty kirjoille, joita voin käyttää kalenteriaskartelussa.

Pöydältä löytyy säilytyskokonaisuus, jonka sisältö vaihtelee inspiraation mukaan. Pääasiassa sieltä löytyvät kortit, tyhjät paperit, haaveilukartat ja sekalainen setti tarroja sekä muistikirjoja. Kuvausteline ja -valo löytyvät myös pöydältä, sillä ne ovat tällöin kokoajan valmiina toimiin. Kynäteline on tilanjakajana toimivassa hyllykössä, mutta tähän mahtuu vain murto-osa kaikista ihanista kynistä. Telineessä on myös laatikko muistilapuille, joten ne ovat mukavasti tallessa siellä. Pöydältä löytyy myös muutamia pienempiä säilytysratkaisuja, joissa kynät, liimat sekä muutamat irtonaiset ja paikkaa vailla olevat pikku tavarat ovat sopivassa epäjärjestyksessä. Lähinnä käytössä olevat kynät kulkevat mukanani penaalissa, jotta ovat inspiraation iskiessä käden ulottuvilla.

Työpisteeni on itselleni inspiroiva, mutta aina kesken. Miten tuntuukin hankalalta pitää pöytää siistinä ja löytää jokaiselle materiaalille oma paikkansa? Itseäni häiritsevät myös jatkojohto ja siitä lähtevät johdot, mutta ne ovat tarpeellisia kuvausvalon, puhelimen ja tietokoneen akkujen lataamiseksi. Aina työpöytä ei toki ole järjestyksessä ja useimmiten täällä vallitsee hallittu kaaos, jonka uumenista etsitään niin inspiraation lähteitä kuin kadoksissa olevia materiaalejakin.

Halauksin, Terhi